Syksy on virallisesti alkanut

10.10.2015 Eura, Osmantupa

Heipä hei, näin pitkästä aikaa. Edellisestä raapustelusta onkin vierähtänyt hyvä tovi. Kulunut kuukausi on vierähtänyt nopeasti. Töissä riittää puuhaa ja hommaa, joka tietystikin on hyvä. Koripallokausi on pomputeltu käyntiin ja jälleen pääsee kannustamaan mahtavaa joukkuetta. Täytyy muuten sanoa, että vapiskaa, Kouvot on kovassa iskussa. Mutta siinäpä pikaisesti kuulumiset.

Yö on siis startannut syksyn keikat. Uusi sinkku, Minne tuulet vie, on puskettu ulos. Tästä on mainittava sen verran, että minä tykkään. Raikkaan kuuloista Yö-saundia. Erityisen upelta kuulostaa biisin kitara-saundit. Mahtavaa. Raikas Yö on erittäin tervetullutta.

Lauantaina starttailin autoa kotoa hyvissä ajoin. Mies oli lähtenyt jonnekin messuille, joten minä annoin itselleni myös luvan lähteä rentoutumaan Yön tahdeissa. Alunperin en kyllä ollut suunnitellut lähteväni. Matkaa kun kuitenkin kertyy Euraan ihan kiitettävissä määrin. Joskus tällaiset puolittain extempore-lähdöt ovatkin niitä parhaita. Eipä siinä, mukava oli taittaa matkaa Euraan, auringon laskiessa ja maisemista nauttien. Jottei nyt ole liian pumpulista, niin se laskeva aurinko on pirullinen paistaessaan silmään. Kerrankin aikaa oli riittävästi ja ehti mainiosti pysähtymään matkalla ja syömään. Forssan Autokeidas on tähän oiva paikka. Tosin Hesen kanatortilla oli kylmä. Hups.

Osmantupa ja Eura. Pihaan tullessa oli hiukan epäuskoinen olo. Mihin ihmeeseen olen oikein tullut. Eikä sisään mennessä olo ollut yhtään sen vakuuttuneempi. Jossain määrin tunnelmaltaan tuli mieleen Loimaan Seurahuone. Ehkä yksi kamalimpia paikkoja, joissa olen ollut. Eikä tuunelmaa parantanut yhtään se, että joku hyvin tukevassa humalatilassa ollut arjen sankari päätti tarttua takamukseeni. Siinä kohtaa mietin, että jos olisin yhtään lähempänä kotia, pakenisin. Samainen arjen sankari tarttui hetkeä myöhemmin erään naisen rintavarustukseen, tai se oli kaiketi tarkoitus, mutta silmät harittivat niin pahasti, että kohteeksi osuikin vatsa ja kaiken kruunasi lause: "Onksh nhää shilikonith?". Voi luoja. Tämä kertonee kaiken paikasta.

Keikan alkua sai kyllä odotella, kun taas jälleen kerran oli paikalla hyvissä ajoin. Onneksi dj:kin soitti kohtuulisen kivaa musiikkia. Vaan kyllä odotin sitä hetkeä, kun taustanauha lähti soimaan ja herrat astelivat lavalle. Hymy nousi huulille. Tutut ja turvalliset herrasmiehet, jotka taitavat soiton ja laulun. Keikka polkaistiin käyntiin Vie mut minne vaan kappaleella ja sitä seurasi Pieni ihminen suuressa maailmassa.

Illan helmistä täytynee mainita Taikasanat. Se kappale on rakkauslaulu vailla vertaa. Kummallisen hyvin sen rakkaan Artistinkin muisti pelasi tämän kappaleen kohdalla. Siis siinä mielessä, että tämä oli tarkoitus esittää minun ja mieheni häissä jokunen vuosi takaperin, vaan pappi oli tästä toista mieltä. Sen sijaan rakkaat Yö-ystäväiseni olivat taivuttaneet sanat toiseen muotoon ja lauloivat sen meille. Eli toisaalta ehkä kuitenkin hyvä, ettei kirkossa kuultukaan tätä kappaletta. Tämä laulu siis saa aina hymyn huulille ja onnen huokaukset kumpuamaan syvältä sisimmästäni.

Nyt pääsin myös ensimmäistä kertaa kuulemaan uutukaisen Minne tuulet vie kappaleen. Livenä se biisi heräsi ainakin minulle henkiin. Bändi kuulostaa jäätävän hyvältä ja livenä näkee myös sen Ollin tulkinnan kappaleelle. Enkeli-fanina täytyy aina muistaa mainita, kun enkeleistä lauletaan ja Eurassa Hän tanssi kanssa enkeleiden soi hienosti.

En tiedä montaakaan juttua, mitkä menisivät tämän tunnelman yli. Keikan ajan mielestä katoaa kaikki. On vain bändi, musiikki ja minä. Tietysti siellä on muutama muukin ihminen, mutta se nyt on sivuseikka. Ollin välispiikit ja muut lavahassuttelut saavat naurun kuplimaan, Ollin tulkinnat kappaleista saavat mielen rauhoittumaan. Koko poppoo saa minut monta kertaa keikan aikana sulkemaan silmäni ja antamalla musiikin ja sen energian virrata minun lävitseni. Livemusiikissa on kummaa voimaa.

Ilta oli täynnä hyvää mieltä, hyvää musiikkia, vaihtelua keikkabiisehin, stand up-komiikkaa, hymyä, naurua, rentoutumista, onko muka jotain tämän parempaa olemassa? Täh? En usko. Syksyn keikat on siis polkaistu käyntiin myös tämän fanittajan osalta. Jatkoa seuraa. Tosin ensi viikolla pitää käydä vähän vieraissa, kun Kouvolaan saapuu The One And Only Siltsu.

Palataan.
P.S. Minä olen koukuttanut itseni Snapchattiin. Onpa kiva seurata sieltä monia julkisuudesta tuttuja tyyppejä kertomassa päiväkirjamaisesti kuulumisiaan videoiden muodossa. Mielenkiinnolla odotan, josko oman tilinsä avaisi myös vaikkapa Olli. Tosin sitä päivää joutuu todennäköisesti odottamaan melko pitkään. Alan siis myös pikku hiljaa ymmärtää, miksi vloggaajat ovat niin suosittuja (jos termi ei ole tuttu niin kvg). Nyt minä lähden nukkumaan univelkaa pois. Pienessä sumussa on mennyt koko päivä.
Ainiin kuvia löytyy taas täältä.