8.7. Tammerkosken Sillalla, Tampere
Johan sitä olikin taas viikko huilattu, joten johan sitä sai taas ottaa auton alle ja lähteä uskollisella ajokilla tien päälle. Tällä kertaa ihan tuttuja teitä ja reittejä pitkin. Koko viikko olikin kärsitty vesisateesta, hiukan poutaisempaa ilmaa oli nyt perjantaina Tampereelle ajellessa. Lähdinpä liikkeelle kerrankin niin ajoissa että ehdin jopa syömään Yö-ystäväisten kanssa ennen Keskustorille menoa. Tulipa käytyä Rossossa pitkästä aikaa. Eikä jäänyt nälkä. Rosso on siirtynyt selkeästi italialaisempaan suuntaan, kuin viimeksi siellä käydessä. Tosin Tampereen Rossossa olin ensimmäistä kertaa.
Ennen keikkaa ehtikin kivasti päivittää kuulumisia Yö-ihmisten kanssa. Ja tulipa tehtyä taas tuttavuutta jonkun uudenkin ihmisen kanssa. Uudet Yö-tuttavuudet on aina kivoja. Tosin minä saatan melko helposti antaa toisenlaisen vaikutelman itsestäni. Vaikka puhelias ja avoin olenkin, niin uusien ihmisten kanssa olen helposti hiljaisempi ja ujompi, mutta odottakaapa kun pääsen vauhtiin... Tällä kertaa aikaa kuulumisten vaihtoonkin oli runsaasti, koska nyt oli Sillalla tapahtumasta pudonnut illan toinen artisti pois. Monena vuonna muistan samoilla kinkereillä olleena, että yleensä esiintyjiä on ollut kaksi. Tänä vuonna taisi olla säästökampanja menossa, kun bändejä oli vain yksi.
Keikka aloitettiin jälleen tutusti Vie mut minne vaan ja Likaiset legendat 1 kappaleilla. Heti ensimmäisistä biiseistä tiesin että Tampereella on luvassa hyvä keikka. Tampereella koko bändi antaa jotenkin itsestään normaalin 100% sijaan 110%. Kaikista parhaiten se ero näkyy Jukissa. Juki on Tampereella aina ihan liekeissä ja eläytyy paljon enemmän kuin keskimäärin muilla keikoilla. Varmaan siinä on se kotikenttäetu taustalla. Ehkä, mistä minä tiedän, kunhan taas arvailen.
Iltaahan jatkettiin biiseillä Yötä vastaanottamaan ja Jään sun viereen. Molemmat kuuluvat edelleen niihin omiin keikkasuosikkeihini. Laulu rakkaudelle ja Tie sydämeeni sai jälleen yleisön mukaan hienosti. Yhteislaulut kajahtivat hienosti Tampereen koleassa Yössä. Olipa hienoa kuulla pitkästä aikaa Särkyvää. Kyllä täytyy sanoa, että ihaillen täytyy myös katsoa sitä, miten paljon se rakas Artisti itsestään keikalla antaa. Kyllä Ollin tulkinnat uppoavat syvälle sieluun asti. Toki siinä herrassa on myös se toinen puoli, joka onneksi melko usein on myös maisemissa, eli se hyväntuulinen ja höpsöjä puuhaileva artisti, milloin on kyseessä tanssiliikkeet ja milloin levottomat välispiikit.
Uudelta levyltä kuultiin tietysti Erakko ja Yhteinen sydän. Molemmat jäätävän hienoja kappaleita. Illan yllätyksen tarjoili trio Olli, Jaska ja Mikko kappaleen Vain yksi sydän särjettäväksi muodossa. Sen verran yllätyksenä se arvon soittajille tuli, että hetken herrat joutuivat miettimään mitenkäs kyseinen kipale alkoikaan.
Juki jatkoi omaltaan osaltaan uuden levyn kipaleella Kaksi vapaata kättä ja sen jälkeen tykiteltiinkin Deadlinen tahtiin. Tänään ei ollut hempeilyiden aika Jukin osuudessa. Jukin jälkeen oli vuorossa Minne tuulet vie. Olipa mukava kuulla noin monta kappaletta uudelta levyltä.
Sitten olikin jo Ihmisen pojan ja ROLVin vuoro. Tottahan herrat läpsyteltiin ja hihkuttiin takaisin lavalle. Vielä viimeisenä Tia-Maria ja se mikä jää aina saamatta, eli Kiitos ja kunnia. Saattaa olla etten ihan kaikkien kappaleiden oikeaa järjestystä muista. Siitä voi tässä kohtaa syyttää luvattoman lyhyitä unia (Blogitekstiä kirjoittelin lauantaina autossa Tallinnaan mennessä, sekä illalla tullessa, unta ennen Tallinnan reissua ehdin nauttimaan noin puolitoista tuntia.)
Tampereen keikat ei jätä minua koskaan kylmäksi. Eikä tämä ilta tehnyt poikkeusta tähän sääntöön. Herrat nauttivat selkeästi Tampereella esiintymisestä, joten mieluusti näitä keikkoja käy siis myös katsomassa Tampereella. Eipä painanut uni silmäkulmaa taas kotimatkalla, vaan hyvällä fiiliksellä sai taas ajella Suomen kauniissa kesäyössä, välillä toki satoi vähän vettä, mutta sepä ei elämää haitannut, sehän kuuluu kesään. Ainiin ja Tampereellahan yksi parhaita juttuja on ne ihmiset joita siellä näki, niitä tyyppejä joita Yö on elämääni kuljettanut. Pus teille. Ja miksipä ei muillekin. Uusillekin tuttavuuksille.
Muutama kuva löytyy jälleen naama-aapisen puolelta. Jos haluat katsoa, klikkaa tästä.
Särkynyt enkeli kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti