Viinijuhlilla Savon sydämessä

1.7.2016 Kuopion Viinijuhlat

Parin viikon tauon jälkeen oli taas kiva lähteä autoilemaan. Minusta on nykyään tullut kauhea jahkailija, mietin aina viime hetkille asti että lähtisikö vaiko ei. Tällä kertaa lähteminen vei jälleen voiton. Kyllä oli taas fiksuja autoilijoita kesäpäivänä liikenteessä. Ohituskaistathan ovat sitä varten, että sen alkaessa kaikki tallaavat kaasun päälle ja sitten kun ohituskaista loppuu, niin painetaan jarrua ja hiljennetään "normaaliin vauhtiin". Saattaapa olla että autossa matkan aikana pari ärräpäätä pääsi, kun edessä oli jos vaikka minkälaista sunnuntaikuskia.

Kuopion matkustajasatamasta minulla ei kyllä ollut enää minkäänlaista muistikuvaa. Viinijuhlilla en ole aiemmin käynyt ja siitä yhdestä käynnistä kyseisessä paikassa, on jo useampi vuosi aikaa. Vaan eipä siinä, auto parkkiin ja kävellen seuraamaan mihin muut ihmiset menevät, ei vaan näin toki kyltinkin, jossa ohjattiin matkustajasatamaan. Viinijuhlilla oli tänä vuonna 20. juhlavuosi. Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty tapahtuma. Pidin kyllä tunnelmasta kovasti, koska paikalle oli eksynyt ainoastaan aikuisia. Jostain syystä teinifestarit eivät ole lainkaan minun juttu, joten tämä tapahtuma oli minun makuuni.


Illan aloitti rautaa oleva rokkimimmi Vicky Rosti kera Menneisyyden vankien. Eikä toki iltaa aloitettu enempää eikä vähempää kuin Menolipulla, jota seurasi heti Kun Chicago kuoli. Taattua Vickya. Ei voi kuin ihaillen tuota naista katsella ja kuunnella. Huippukunnossa mimmi edelleen on. Vicky ja Freeman hoitelivat hitin toisen perään ja saivat kyllä menojalan vipattamaan ja mikäs sitä oli jammaillessa kesäisessä lämpimässä illassa. Melkein kaikki biisit olivat tuttuja, pari jotain hiukan vieraampaakin kipaletta toki mahtui mukaan ja niin pitää mahtuakin. Mutta kylläpä oli kiva kuunnella niitä hittejä vuosien vaarelta: Tuolta saapuu Charlie Brown, Ajetaan tandemilla, Kaksi lensi yli käen pesän, Näinkö aina meille täällä käy, Sata salamaa. Letkeä ja kiva tunnelma. Tykkäsin ehdottomasti.

Illan toista artistia saikin sitten hiukan odotella. Tämä ei varmastikaan normaalille festivaalikävijälle ole mikään ongelma, mutta mikäli on ainoastaan tullut kuuntelemaan ja katselemaan livemusiikkia, tuntui väliaika jopa hiukan pitkältä. Toki enemmän aikaa ihmisille nauttia alkoholia, joilla kuitenkin tehdään iso osa festareiden tuloista. No siinäpä ehti sitten tekemään tuttavuutta aiemmin tuntemattomien Yö-fanien kanssa. Melkoisia Savonmaan rasavillejä olikin kyseessä, kun herrojen juttuja kuunteli. Minä lähinnä tyydyin vain kuuntelemaan ja naureskelemaan herrojen jutuille, kun he olivat enemmän tuttuja muiden Yö-fanien kanssa.

Yön alkunauhan soidessa täytti vatsanpohjaa jälleen pieni täpinöinti ja jälleen se hymy nousi korviin asti, kun herrat lavalle astelivat. Keikka tutusti käyntiin Vie mut minne vaan ja Likaiset legendat 1 -biiseillä ja yleisö täysillä mukana. Mikäs sen parempaa. Kesäilta ja hyvää musiikkia, eikai sitä ihminen muuta tarvitse. Biisien osalta iltaa jatkettiin mukavasti Yötä vastaanottamaan ja Jään sun viereen -biiseillä. Kaksi kappaletta, joita on aina kiva kuulla livenä ja joihin en kyllästy. Jälleen Yötä vastaanottamaan sai menojalat kutiamaan, siitä biisistä vain tulee niin hyvä fiilis. Erakko saa sitten taas minut huokailemaan, etenkin kun biisi aloitetaan saatesanoilla: "Tämä seuraava kappale kertoo minusta.". Voi meidän Ollia. Sitten olikin aika lämmitellä yleisöä yhteislaululla ja käsien läpsyttelyllä, kun vuorossa olivat Laulu rakkaudelle ja Tie sydämeeni -kappaleet.

En tiedä menikö laulu tai esitys suorana johonkin, mutta kaksi reipasta viittomakielentulkkia oli viittomassa kaikki illan laulut. Ja Ollin välihöpinät. "Viitotteko te kaikki mitä mää puhun? Jaa no täytyy mennä pissalle kun on niin lyhyt kaari." Juurikin näin. Kaikki varmasti taas halusivat tämänkin tietää. Hah. On se hassu setä. Mimmit hoitelivat viittomiset oikein mallikkaasti, välillä ikäänkuin vahingossa jäi tuijottelemaan niitä viittomia.

Yhteinen sydän taisi hiukan saada sen rakkaan Artistin herkistymään, tai sitten kuvittelin. Voi se olla niinkin. Mistäs minä mitään tiedän. Jukin sanat ennen Deadline -biisiä olivat kyllä oikein filosofisia: "Onko teillä elämässä rakkautta? Onko teillä elämässä seksiä? Yhdistäkää ne kaksi, niin pääsette pitkälle." On se viisas mies. Kaksi vapaata kättä on kyllä hieno kappale ja jälleen kuuluu sarjaan: "Sopii Jukin esittämäksi, kuin nenä päähän.". Minne tuulet vie, Tia-Maria, Ihmisen poika ja ROLV ennen encorea ja herrat lavan taakse hetkeksi vetämään henkeä. Illan päättivät oikeutetusti Puolet taivaasta - Puolet helvetistä, joka aukenee minulle livenä kerta kerralta paremmin. Ja täyteen Kiitos ja kunnia tykitykseen oli hyvä lopettaa ilta.

Kuopiossa oli totaalisen hyväntuulinen ilta. Herrat nauttivat jälleen täysillä esiintymisestä ja silloin on yleisönkin helppo nauttia. Olihan se Artisti taas hiukan hassulla tuulella ja sekös ainakin minua viihdyttää ja saa minut purskahtelemaan nauruun. Nämä ovat niitä parhaita keikkoja, kun niiltä lavalla olevilta tyypeiltä saa imeä itseensä valtavan paljon hyvää tuulta. Hymyssä suin ja tyytyväisenä ajelin kotiin. Eikä muuten väsyttänyt missään vaiheessa. Toki keikka oli myös melko aikaisin, joten pisteet siitä. Jatketaanhan taasen.

Lisää kuvia löytyy jälleen naamakirjasta. Niitä tuli laitettua nyt aika monta, kun ilma oli hyvä ja ulkokuvia saa otettua niin harvoin.