Pelkoa ja rakkautta Mikkelissä ja Lappeenrannassa

Mikkeli, Mikael
Työpäivän jälkeen meidän pihaan kurvasi auto ja sieltä pomppasi ulos yksi isompi yö-fani ja sitten yksi pieni 3-vuotias Yö-fani. Pikkuneiti oli kovasti odottanut konserttiin pääsyä. Liput tuli ostettua melko myöhään, kun ei oltu varmoja, että haluaisiko neiti nyt sitten lähteä konserttiin. Viikkotolkulla oli harjoiteltu katsomalla Kiitos ja kunnia -dvd:tä, tanssimalla prinsessamekko päällä ja nyt oli hiuksetkin kiharrettu. Neiti oli siis viimosen päälle valmistautunut Yötä vastaanottamaan.

Konsertti oli ihana, biisit osu ja uppos. Kuitenkin itse tuli seurattua sitä pientä Yö-fania. Itselleen tuli mieletön fiilis, kun näki miten paljon toinen siitä nautti. Meidän paikat oli melko kaukana, se ei kuitenkaan menoa haitannut. Kummi oli tietenkin iloinen, kun neiti kerrankin viihtyi sylissä. Fiilis oli kohdillaan, iloa, onnea, rakkautta, ei kuitenkaan pelkoa. Hiukan pisti hymyilyttämään, kun jossain vaiheessa neiti kiipesi syliin ja kuiskasi korvaan: "Se oli Oikee enkeli". Hymy huulilla sai neitiä katsella myös Pelko ja rakkaus -biisin aikana, kun näki selkeästi miten suu liikkui kertosäkeen sanojen mukaan. Eihän sitä voinut vakavana katsoa.

Neidin suosikiksi on tainnut kuitenkin muodostua rakas Artistimme. Suu napsahti nimmarijonossa kiinni. Lahjat toimitettiin perille. Kävihän neito vielä yhteiskuvassa Ollin kanssa. Taitaa kuvasta tulla neidille melkoinen aarre. Sen verran oli kuvan katseleminen neitiä herkistänyt. Upea, erilainen konsertti. Oma keskittyminen oli aika ajoin ihan muualla kun siinä, mitä lavalla tapahtui.

Lappeenrantasali
Rakkahin ystävä saapui meille kiireisen työpäivän jälkeen ja pienen sähligin jälkeen lähdettiin matkaan. Jotenkin menomatkalla kävi jo selväksi, ettei tästä illasta todellakaan tulisi tavanomainen. Mennessä ei paljon hymyilyttänyt, kiire oli melko kova. Ehkä saattoi, jopa hiukan pelottaa. Keli oli huono, muitakin taisi pelottaa ja siksi vauhdit olivat meidän mieleen liian hitaita. Kiire tosiaan tuli, kun molemmat oltiin oltu aamulla töissä ja piti ehtiä valmistautumaankin iltaa varten.

Juoksuaskeleet ja omat penkitkin löytyi. Persus penkkiin. Mikään ei olisi voinut valmistaa tähän iltaan. Hysteerisen hauskaa meininkiä. Rakas artistimme pani taas parastaan ja sai viihtymään ihan satasella. Unohtamatta tietenkään ketään muutakaan. Siellä heiluu ja hilluu taustoja laulamassa joku sellainen pinkit hiukset omistava ilopilleri, jolta ei myöskään jää huomaamatta, se kun ollaan paikalla.

Syksyn sävel -kisa lähestyy ja nyt täytyy sanoa, että Syyt syntyjen paranee kerta kerran jälkeen. Livenä kuultuna se biisi on herännyt minulle ainakin henkiin. Jukin uusi biisi Kauneinta päällä maan on tehnyt myös suuren vaikutuksen. Ylipäätään Jukille valikoituneet biisit konserteissa ovat upeita. Jukia on aina ihana kuunnella. Mies omaa persoonallisen ja mielettömän äänen. Kukapa sitä ei haluaisi kuunnella.


Konserteissa kuullaan biisejä, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita. Fiilis vaihtelee rauhallisesta täysin toiseen päähän, kun ei meinaa pyrstö enää pysyä penkissä. Se on uskomatonta. Tunnelma on edelleen hämmentynyt, sekava ja muutenkin outo. Niin ja hysteerinen. Naurua riitti tälle illalle ja jatkuihan ne naurut vielä konsertin jälkeenkin. Minä ja ystäväni = kävelevät katastrofi. Tai ympärivuotiset pönöttäjät. Voi kauhistus, mihinhän tämäkin syksy vielä meidät johtaa? ;) Ihan mieletön konsertti! Ihan mieletön seura! Ihan mielettömät tyypit siellä lavalla! On onnea kokea tällaistä, olla jollain lailla osakin sitä.

Pelko ja rakkaus Jyväskylä

Vihdoinkin koitti omalta osaltani ensimmäinen Pelko ja rakkaus -konsertti. Olihan tätä taas jo odotettukin. Konserttiin oli valmistauduttu tietenkin asianmukaisin menoin, kampaajalla oli käyty, uusia vaatteitakin oli hankittu. Konsertit ovat jotenkin juhlallisempia ja siihen tahtoo itsekin panostaa. Jännityskin kohosi mukavasti päivän mittaan. Olipa muuten kummallista mennä Jyväskylän Paviljonkiin istumapaikoille. Aiemmin konsertit on järjestetty hallissa, jossa ei ole istumapaikkoja ollut. Konsertti oli ehdottomasti upea juuri sen vuoksi, kun siitä pääsi nauttimaan istuallaan.

Ensimmäiset sävelet ja mielen valtasi rentoutunut ja rauhallinen tunne. Mielestä katosi huolet ja murheet. Totaalinen hyvänolon levisi koko olemukseen ja oli helppo rentoutua ja keskittyä musiikkiin. Lavalle astelivat herrasmiehet komeina ja leidit kauniina ja hymyä oli vaikeaa piilotella. Toisaalta, miksi pitäisikään piilotella hymyä?
Ensimmäisen setin aikana oli rauhallinen ja seesteinen tunnelma ja tunnelmaa korostivat screeneillä näkyvät kuvat ja videot. Upea kokonaisuus. Huomaa selkeästi, että kaikki on mietitty huolella ja kaikki toimii hienosti. Ollin välispiikit naurattivat ja saivat tunnelman rennoksi.

Toiseen settiin oli hiukan vaihdettu vaatetta ja setin edetessä oli pakko jo alkaa rummutella jalkoihin musiikin tahdissa. Vauhtia lisättiin vähitellen ja itselleenkin löytyi tuttu fiilis. Liian nopeasti oli ilta ohitse ja oli aika kuunnella viimeinen biisi ja taputtaa orkesterille seisaaltaan. Kotiin vietäväksi jäi hyvä ja rauhallinen mieli.
Setit on koottu hienosti. Sopivassa suhteessa soitetaan hittejä ja harvinaisuuksia. Biisisetti on upea. Etenkin kun sitä katsoo tällaisesta vinkkelistä, kun keikkoja saattaa parhaimmillaan mahtua vuoteen 30. Uudet biisit kasvattavat janoa levyä odottaessa, onneksi tämäkin odotus kohta palkitaan ja voi keskittyä kuuntelemaan uusia kappaleita.



Unohtamatta tietenkään sitä, että koko orkesteri saapui aulaan jakamaan nimikirjoituksia. Taidettiin siellä ottaa jokunen yhteiskuvakin. Melkoista pyöritystä orkesterille. Anna ensin itsestäsi lavalla 110% ja sen jälkeen saavut kohtaamaan faneja, jotka pyytävät nimikirjoitukset itselleen, kaverille, mummolle, kummille ja hei, voisitko vielä kirjoittaa tuohon että "Pertsalle". Hymyile kauniisti, ettei kukaan vaan pahoita mieltään, jos sanot väärän sanan. Jos et sano mitään, olet pahalla tuulella. Jep. Ei ole helppoa olla osa huippusuosittua orkesteria, josta jokainen haluaa palan itselleen.

Olo on jokseenkin sanaton. Täytynee odotella seuraavaan konserttiin, jos vaikka sitten löytyisi enemmän sanoja.

Hammaslääkäri = sadisti

Älä lue, jos pelkäät hammaslääkäreitä jo valmiiksi. Okei, tuo otsikko on ehkä hiukan liikaa. Se kuvaa kuitenkin nyt aatoksiani oikein hyvin. Minulta poistettiin eilen viisaudenhammas leikkaamalla. Ehdin kuulla kauhuskenaarioita ennen toimenpidettä melko paljon. Kiitos niistä. Mikään ei olisi kuitenkaan voinut valmistaa minua tähän tilanteeseen, jossa olen nyt. Huomasin hammaslääkärillä penkkiin käydessä täriseväni melko paljon. Tämä ei johtunut mistään krapulasta vaan silkasta jännityksestä ja pelosta. Aiemmat kokemukseni hammaslääkäreistä eivät ole järin hyviä. Viimeisenä ennen kuin hammaslääkäri aloitti toimenpiteen kuulin seuraavan vuoropuhelun: "Kokeillaanko tätä?" "No voidaanhan me kokeilla." "Niin, kyllähän tästä aika raskas juttu tulee nuorelle tyttöselle." Mieleni teki kirkua, että puhutteko te minusta?!?!

Ei mitään rauhoitteluja, ei mitään ystävällisiä sanoja ennen toimenpidettä. Toimenpiteessä itse hampaanpoisto ei sattunut. Tai no aika-ajoin se sattui. Jossain vaiheessa teki mieli huutaa: "Voitteko hetkeksi lopettaa, minua pyörryttää!". En huutanut. Kukaan ei myöskään kysynyt missään vaiheessa, onko minulla hyvä olo tms. Toimenpiteen jälkeen kuulin seuraavaa: "No suupielihän siinä nyt on vähän mennyt.". Sitten roppakaupalla hoito-ohjeita, jotka valuivat johonkin tietoisuuteen. Noniin hyvää matkaa ja tervetuloa ensi viikolla tikkien poistoon.
Vilkaisin itseäni ulos lähtiessä peilistä ja mieleni teki purskahtaa itkuun. Suupieli näytti kamalalta. Joku kummallinen jälki meni useita senttejä suupielestäni pois päin. Autossa kotiin ajaessani tuli sitten se itkukin.

Päivän mittaan ehdin miettimään tätä hammaslääkäriä paljonkin. Mieli tekisi tehdä valitus jostain. En voi käsittää miten joku, joka tekee tällaista työkseen voi saada ihmisen näyttämään pahoinpidellyltä. Kyse on kasvoista, ihmisen näkyvimmistä osasta. Kaikki muut, jotka työskentelevät kasvojen lähellä, ovat varovaisia, eivätkä halua aiheuttaa ylimääräistä vahinkoa. Olo tuntuu kuin itsetunto olisi juuri lakaistu johonkin maton alle. Ihminen, jonka pitäisi olla hammaslääketieteen ammattilainen, aiheuttaa sinulle kasvoihin kipeän ja ruman jäljen. Luulin hampaan ja leuan olevan kipeäitä, mutta nyt se eniten kipua ja harmia aiheuttava juttu onkin, rikkinäinen suupieleni. Niin ja rikkinäisellä tarkoitan sitä, että huulestani puuttuu palanen. Jep. Ihan normaali toimenpide.
Tähän jäävät omat käyntini kunnallisessa hammashoidossa. Tai onhan edessä vielä ensi viikon tikkienpoisto. Odotan tätäkin jo kauhulla. Voikohan tuo taitava ammattilainen aiheuttaa jotain pahaa myös tikkejä poistaessaan. Mistäköhän monien ihmisten hammalääkäripelot juontavat juurensa? Minut voisi nyt näyttää kaikille lapsille ja sanoa että, ei tädille mitään ole tapahtunut, täti on vaan käynyt hammaslääkärissä...

Hyvää alkusyksyä rakkaat ihmiset

Kesä on jäänyt autuaasti jo taakse ja minunkin Big Brother innostus on jälleen lopahtanut samoin kuin kaikkina muinakin vuosina. Tänään en siis aio puhua Big Brotherista. Sen sijaan puhun jälleen lempiaiheestani, eli Yöstä! :) Yllätyitte varmaankin.

Nythän on faneja hellitty taas oikein urakalla. Heikki Paasosen ja Mikko Leppilammen luotsaama live talk shöy on käynnistynyt pari viikkoa takaperin. Jo ohjelman toisessa taltioinnissa nähtiin vieraana kukas muu kuin meidän kaikkien rakastama Olli. Yön vakavahenkinen johtaja, joka hoitaa orkesterin haastattelut. Olli edusti haastattelussa hyvin ja sai taas olla ylpeä tuosta idolista! Tosin pienenä miinuksena ohjelman juontajille mainittakoon, että se Idols-homma on jo niin loppuunkaluttu aihe, että sen olisi voinut jättää väliin. Mietin myös tuota Ollia haastatteluissa ylipäätään, herralta puuttuu se pieni pilke silmäkulmasta ja näemme hyvin usein sen todella vakavahenkisen artistin. Ei niitä haastatteluja nyt niin vakavasti kannattaisi ottaa, voisi vähän rentoutua ja näyttää myös sitä pilkettä, jota me fanit olemme tottuneet näkemään keikoilla ja konserteissakin.

Melkoisena pommina minulle tuli se, että Yö osallistuu Syksyn säveleen. Osallistujalistaa lukiessa täytyi pariin kertaan katsoa, luinko todella oikein. Kyllä luin. Kilpailukappale Syyt syntyjen on hieno kappale. En ole kappaletta vielä montaa kertaa kuunnellut, mutta korjattakoon tämä tässä lähipäivinä. Toki kilpailijajoukko on melko kova. Yön lisäksihän kilpailussa nähdään Costello Hautamäki (oih <3), Jesse Kaikuranta, Yölintu, Aikakone... huh huh! Tulee varmastikin kova kisa! Etenkin Jessen kappale voi olla paha vastus Yölle, koska Järjetön rakkaus on kuitenkin ollut radiosoitossa jo muutaman viikon, joten ainakin se on jo paremmin ihmisten tietoisuudessa. Vaikkakin, onhan tässä vielä puolitoista kuukautta aikaa hankkia myös Syyt syntyjen -kappaleelle radioaikaa. Tiedä millaisia markkinointikikkoja sitä vielä nähdäänkään.

Yön pelko ja rakkaus singahti Iskelmäradion listalla suoraan ykköseksi muutama viikko takaperin. Pari viikkoa se ykkösenä viihtyikin, nyt kuitenkin äänestäjät ovat kadonneet ja listalle saatiin viime viikolla uusi ykkönen. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani pesi Yön. Yhyy. Myönnettäköön, että Tuure yhtyeineen on kyllä mahtava! :) Mieheltä löytyy rutkasti elämäniloa, joka välittyy musiikin kautta.

Pakko on muuten kertoa taas meidän kummitytöstämme tarina. Tyttö kuuli pääsevänäsä lokakuussa Yön konserttiin, nyt onkin sitten kovasti odoteltu tulevaa konserttia. Kiitos ja kunnia dvd:tä on katsottu niin paljon, että se jää jo muutamassa kohtaa jumiin. Onneksi kummi on luvannut lahjoa tyttöä ostamalla uuden dvd:n. Katsotaan, josko tyttö uskaltaisi käydä sitten ihan itse hakemassa nimikirjoitukset arvon soittajilta konsertissa. Tyttö on katsellut ahkerasti myös videopäiväkirjoja. Pettymys oli ollut jonkinmoinen, kun Tykkimäestä kuvatussa pätkässä ei näkynytkään häntä. Voi toista. :) Kummityttömme talossa on viimeaikoina kuultu useasti lausahdus: "Äiti, laita taas se poikavideo.". Eli Pelko ja rakkaus video. Voi isä parkaa, hän kun ei niin suuri Yö-fani ole.
Katsotaan joutuuko sitä jossain vaiheessa lähtemään Turkuun kyläilemään. Sen verran innolla odotan myöskin The Voice Of Finland -skabaa. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä siellä nähdään ihanainen Miina kilpailemassa! Siinä sitä jännitettävää riittääkin. Lupasin eräälle ystävälle tässä, että mikäli Miina siellä skabassa nähdään, lupaan tulla Turkuun ja hankimme liput ja menemme kannustamaan Miinaa! Oih! Minun mielestähän Miina on jo seuraava The Voice Of Finland. Eikö teistäkin!? ;) GO MIINA!

No, konsertit alkavat pian. Tosin omalta osaltani vasta lokakuun puolen välin jälkeen. Meinaa tuska jo tulla. Laita nyt sitten tällainen mulle-kaikki-just-nyt-heti-ihminen odottamaan jotain. ;) Jälleen kerran työt haittaa harrastuksia. Ehkä myös välimatka hiukan. Mutta eikös se mene niin, että hyvää kannattaa odottaa. Joten sitkeästi odotan ensimmäistä konserttia. Jännityksellä odotan ensimmäistä konserttia. Täytynee yrittää pysyä ensimmäiset viikot poissa Yölinjalta, jottei näe mitä biisejä konserteissa soitetaan. Niin varmaan. Ihan kuin pystyisin pitämään itseni poissa Yölinjalta niin pitkään. ;)