Vaihtoehtotoimintaa keikkatauolla

8. - 10.2.2013 Koulutusviikonloppu Hankasalmella

Päivä starttasi tavaroiden pakkamisella. Kampaajallakin ehti hetken viettää. Sittenpä ei muuta kuin ruokailemaan paikalliselle huoltoasemalle. Uljas linja-automme kurvasi pihaan ja kamat kyytiin, ei tarvinut riidellä etupenkkipaikoista. Joitakin tuttujakin löytyi bussista. Näin lähti siis käyntiin Rahtareiden koulutusviikonloppu. Bussissa tehtiin tuttavuutta ja vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Välietapilla käytiin hakemassa kaupasta hiukan eväitä. Tosin taisivat suurimmalla osalla eväät painottua melkolailla nestepitoisiin tuotteisiin. Ilo alkoi olemaan bussissa ylimmillään. Vihdoin pääsimme määränpäähän, Hankasalmella sijaitsevaan Lomakeskus Revontuleen. Maisemat olivat kohdallaan. Paikalle oli saapunut noin 80 rahtaria ympäri Suomea. Tsekkaaminen hotelliin tehtiin, vaan eipä maltettu lähteä vielä mökkiin, koska hotellilla oli karaokea. Otettiin siinä muutama drinksu. Pitihän sitä sitten pitkästä aikaa käydä kokeilemassa hiukan laulamistakin. Olivat kuulemma baaritiskillä yhdistyksen puheenjohtajan kanssa puhuneet, että Rahtareistakin löytyy laulutaidon omaavia, meidän osaston varapuheenjohtaja oli kuulemma röyhistellyt rintaansa kun kyseessä oli sama osasto. Niin varmaan. Vaan kuulimmepa myös veret seisauttavan version kappaleesta Näin Suomi pysyy pyörillään. Dueton toisena osapuolena oli yhdistyksen puheenjohtaja ja valtaisimmat aplodithan he ansaitusti keräsivät. Vihdoin löysimme mökillekin, jäätiinpä siinä sitten vielä hiukan kuulumisia vaihtamaan. Kello taisi olla lähempänä kolmea, kun löysimme punkkaan ja unten maille.

Seuraavana aamuna kello oli julma ja herätti aikaisin. Liian aikaisin. Aamupala oli maukasta. Joskin päänsärky hieman häiritsi omaa olotilaa. Eipä siinä sitten muuta kuin pylly penkkiin ja kouluttautumaan. Ohjelma alkoi klo 10. Viikonlopun aikataulun nähtyäni huokaisin syvään. Päivästä tulisi todella pitkä. Luottamushenkilöpäivät starttasivat Ammattipätevyys ja ajokorttimuutos -asioilla. Näistä meille oli kertomassa Ari Herrala Trafista. Mielenkiinnolla molempia aihealueita kuuntelin. Kovasti nämä myös herättivät keskustelua. Henkilöliikenteen kuljettajilta vaaditaan ammatipätevyys 10.9.2013. Tavaraliikenteen kuljettajilta nämä vaaditaan sitten ensi vuonna. Ihan yksiselitteisiä nämä asiat eivät kuitenkaan ole. Mutta näin se nyt vain menee. Joten toivottavasti ammattipätevyyskoulutukset alkavat kaikilla bussikuskeilla olla pikku hiljaa suoritettuna. Seuraavana mikrofonin varteen tarttui Liikkuvan poliisin edustaja Veikko Matikainen. Liikkuva poliisihan ei enää pitkään tien päällä päivystä. Eli vuoden vaihtuessa liikenteen valvominen jää paikallispoliisin niskoille. Tämä meille juttujaan kertova poliisi oli hyvällä huumorintajulla varustettu tyyppi ja häntä oli mukava kuunnella. Tosin oma olotila oli tässä vaiheessa melko heikko. Liekö syynä ollut valvominen. Tai ehkä aamupalassa oli jotain, joka sai vatsan kääntymään ympäri. Sitten olikin vuorossa ruokatauko. Minun osaltani se kyllä kului punkan pohjalla silmiä lepuuttaen ja torkkuen. Sehän auttoi kummasti.

Iltapäivään pääsi sitten osallistumaan virkeänä, joskaan ei vatsa täynnä. Päinvastoin. Ruoka oli kuitenkin kuulemma ollut hyvää. Iltapäivän aloitti A-Katsastukselta Kari Nieminen ja Matti Airasjärvi. Ensimmäinen osio lensi oman ymmärrykseni yli. Muistiinpanoissani lukee kaava, jolla kaiketikin saa laskettua siltasäännön, tässä se tulee: 20 tonnia + äärimmäisten akselienväli - 1,8 x 3,2. Jos joku tästä ymmärtää jotakin niin kiva. Tämän vuoksi minun ammattini on jossain aivan muualla kuin autojen parissa. Harrastuksena tämä kutenkin toimii. Tulihan piirreltyä siinä ohessa uusi tatuointikuva tai siis teksti. Saas nähdä, että koska sen voisi käydä teettämässä. 

Kahvittelujen jälkeen lauteille astuivat yhdistyksen omat ihmiset: Hanna Seppä sekä puheenjohtaja Pentti "Tintti" Tiainen. Rahtareillahan oli siis viime vuoden lopussa yli 27 700 jäsentä. Omassa osastossamme jäseniä on 1309. Väittävät, että meidän osasto on hyvin aktiivinen. Tintti kertoi SM-ajotaito kilpailujen sääntöihin tulleista muutoksista.  Jaa että mikä SM-ajotaito kilpailu? Siellähän kisataan viidessä sarjassa. A-sarjassa kisataan kuorma-autoilla, B-sarjassa toisistaan ottavat mittaa linja-auton ammattilaiset, C-sarjassa taasen pyöritellään puoliperävaunulla ja D-sarjassa skabaillaan täysperävaunuilla. Tänä vuonna uutena sarjana otettiin mukaan E-sarja, jossa kisaavat keskenään veteraanit, eli yli 60-vuotiaat. Kilpailussa rakennetaan rata ja siellä täytyy ajoneuvojen kanssa suorittaa erilaisia tehtäviä. Ensin kisataan kuitenkin paperilla, eli myös liikennesäännöt täytyy olla hyvin hallussa, suoritetaan siis kirjallinen koe. Sen jälkeen ei muuta kuin kuljettajat puikkoihin. Radalla tarvitaan jäätävän hyvää autonkäsittelyä. Viime vuonna Suomesta oltiin edustamassa Etelä-Afrikassa. Sieltä tuliaisina saapui Toni Kuosmasen puoliperävaunusarjan MM-kullan lisäksi hopeaa ja pronssia sekä yksilö- että joukkuetasolla. GO SUOMEN tiimi! Seuraavan kerran MM-titteileitä lähdetään puolustamaan ja hamuamaan 2014 Puolaan.


Illan viimeisenä puheenvuorona kuultiin asiaa hyvinvoinnista. Oma olo alkoi tässä vaiheessa olemaan jo hiukan levoton ja muistiinpanot ovat sen mukaiset. Eli sekavat. Mutta siis kuultiin asiaa suolistosta ja sen hyvinvoinnin huolehtimisesta. Sitten oli aika hengähtää hetki. Illallinen odotti hotellilla ja kylläpä oli mahtavaa ruokaa. Olisi voinut vain syödä ja syödä ja syödä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mökille palailtiin vatsat täysinä ja nautiskeltiin hieman nesteravintoa tasapainoksi. Niin siinä kävi, että mieheni kipusi saunan lauteille, minä en jaksanut edes sinne asti. Takassa polteltiin tulia (kun ne saatiin ensin syttymään) ja täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa näin, kun grillihiiliä käytettiin takassa. Väsymys valtasi mielen ja ruumiin ja klo 22 taidettiin koko mökki olla jo nukkumassa.


Aamupalan jälkeen kuunneltiin Pentin pöhinöitä. Tuossa yhdistyksen puheenjohtajassa on jotain merkillistä karismaa. Kun hän suunsa avaa, menee muiden suut suppuun ja kaikki mitä hän puhuu uppoaa syvälle. Miellyttävää kuunneltavaa tuo savonmuan murre. Tosin siis mielenkiinnolla olen herran höpinöitä kuunnellut jo joitakin vuosia takaperin savusaunan lauteilla. Tintti muuten osaa heittää oikeaoppisesti löylyä savusaunassa (informaatiotietoisku, jota ilman ette olisi tulleet toimeen). Ääneen päästettiin myös entinen puheenjohtaja Kimmo Puntti. Kuulimme tarinaa Rahtarit-järjestön synnystä ja alkutaipaleesta, yleisön pyynnöstä tämä tarina kuultiin. Osa sen olikin kuullut, toiset ehkä jopa kaksi, kolme tai kymmenen kertaa, mutta toiset sitä kuuntelivat ensimmäistä kertaa.

Lounaan jälkeen oli aika sanoa heipat ja starttailla bussi kotia kohti. Mahtava tiedon täyteinen viikonloppu takana. Kotimatka taittui ja tulipa tutustuttua matkalla myös liikkuvan poliisin toimintaan, kuskia jututtivat hetkisen poliisiautossa. Bussissa sen sijaan nauru raikasi. Pitäisiköhän ottaa ensi vuonna uudestaan?