Vanhuus rokkaa vai oliko se vanhukset?

20.3.2013 Vanhuus rokkaa Sibeliustalolla

Mikäpä olisi parempi tapa nauttia vapaapäivästä, kuin lähteä rokkaamaan? Edellisenä päivänä olivat rokanneet Kuopiossa ja juhlineet Ollin syntymäpäiviä. 49 vuotta tuli herralla mittariin. Olisipa ollut hienoa olla päästä Kuopioon ja päästä laulamaan onnitteluveisuut arvon artistille. Vaan ihan jokapaikkaan ei ole mahdollista mennä.. Jotenka omat onnittelut piti säästää seuraavalle päivälle.

Joku kumma vaisto sanoi, että kannattaa olla Sibeliustalolla hyvissä ajoin, meillä kun oli ystäväni kanssa pieni paketti toimitettavaksi arvon artistille. Kuinka ollakaan, saimme paketin toimitettua ja täytyy sanoa että oli varsin miellyttävä kohtaaminen sen artistin kanssa. Oli hiukan väsyneen oloinen herra. Joskin minua edelleen vaivaa tämän herran kanssa sellainen juttu, että sanat ja järkevät ajatukset katoavat jonnekin. Jäädyn melko totaalisesti. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisihan tuolle herralle voinut vaikka syntymäpäivähalauksen suoda. Vaan kuten sanoin, jäädyn.


Ensimmäisenä lavalle asteli bändi Hampaattomat. Siellä oli jälleen tuttuja Teemu Broman basson varressa ja rumpujen taakse asteli Lacu, unohtamatta tietenkään koskettimien takana olevaa kapellimestaria, Pekka Siistosta. Uskaltaisin arvailla, että rumpujen takana olisi ollut tutumpi mies, mikäli tämä ei tällä hetkellä viettelisi sairaslomaa. Viime vuonna ainakin Ari paukutti Hampaattomien kanssa. Konsertin aloitti Markku Toikka. Lapinlahden linnuista tuttu mies. Enpä ollut häntä livenä kuullut. Vaan hyvältähän tuo kuulosti. Kyseinen herra vastasi myös välijuonnoista.

Seuraavana lauluvuoron otti Pauli Hanhiniemi. Wau! Herrasta löytyy melko lailla karismaa ja tutut biisit kajahtelivat Sibeliustalolla. Mahtava mies. En ollut häntäkään aiemmin livenä nähnyt, mutta tämä kyllä vakuutti. Muistelen Hanhiniemen näytelleen joskus muinoin Virgo-musikaalissa, joka tuli myös tv:stä ja sen sieltä vhs-kasetille tallensin. Samaisesta musikaalista bongasin siis Sami Hintsasen. Olisipa hienoa saada tuo tallenne vielä jostain, omani kun kului silloin puhki, kun sitä niin paljon katselin. Hanhiniemi on siis vakuuttanut minut. Ja tietenkin niitä suurimpia hittejä on kuunneltu paljon.

Seuraavana lavan valtasi Pave Maijanen. Mestarit -levyä on tullut aikoinaan kuunneltua paljon. Herra otti myös lavan täysin haltuunsa. Se karisma huokui myös tästä herrasta. Lähtisikö raikasi komeasti Sibeliustalolla. Upeaa lavan haltuunottoa ja upea esiintyjä.

Sitten lavalle saapui rock-pariskunta Maarit ja Sami Hurmerinta. Jotenkin tuli kertakaikkisen hyvä olo, kun Maarit puhui kauniisti miehestään ja omisti hänelle biisejäkin. Ensimmäisessä setissä kuullut kappaleet olivat minulle hiukan tuntemattomampia, eivätkä ehkä niin kovin minulle avautuneet.

Ensimmäisen setin viimeisenä artistina lavan otti haltuun tuo rakas artistimme Olli Lindholm. Markku Toikka ja Olli vaihtoivat joitain hauskoja vitsejä ja pientä piruilua siinä lavalla ennen esiintymistä. Nähtiinpä myös Medilaserin mainosvideo, tämä kun yhtenä yhteistyökumppanina konserteissa oli ja Ollihan on heillä näkönsä korjannut. Siis ulkonäköähän ei heillä voi korjata, eikä toki sellaiseen Ollilla tarvettakaan olisi?!? ;) Mutta siis Ollin silmät on laserilla korjattu kyseisen firman toimesta. Ensimmäisenä kuultiin Ihmisen pojasta. Sen jälkeen Olli tokaisikin:

 "Ihanaa kuulla toi naisääni. Hän siis käy meidän keikoilla.". 

Hah, kyllä hiukan taas nolotti, vaan myös nauratti ja hymy oli korvissa asti. Suomennettuna tuo lausahdus saattaisi mennä jotakuinkin näin: "Toi urpo, joka huutaa kaikista kovimpaa, on meidän fani. Älkää siitä välittäkö, sillä ei ole kaikki palikat ihan kohdillaan.". Tunnit ja Likaiset legendat ja ensimmäinen puoliaika oli ohitse.

Toisella puoliajalla oli esiintymisjärjestystä vaihdettu. Pave Maijaselta kuultiin tietystikin Pidä huolta. Sitä ennen jäätävän koskettava versio Ikävä -biisistä, kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Tämä biisihän on kuin tehty Vanhuus rokkaa -konserttiin. Pauli Hanhiniemi jatkoi hittilinjalla Valehtelisin jos väittäisin ja Tästä asti aikaa. Jäätävä tulkitsija. Ollilta kuulimme Kiitosta ja kunniaa sekä uskomattoman kauniin version Rakkaus on lumivalkoisesta. Viimeisenä lavalle vielä Maarit ja Sami ja nyt niitä hittejä sitten heiltäkin. Jos tahdot tietää ja Jäätelökesä. Mahtava konsertti. Upeat artistit.

Hyvätekeväisyys tempaukset ovat minun kohdallani toimineet. Olen pitänyt tästä, kun pääsee samalla kertaa näkemään useita hyviä artisteja. Hauska nähdä, miten artistien ikäjakauma on tänä vuonna melko korkea (Markku Toikka melkein 58v., Pave Maijanen 62v., Pauli Hanhiniemi ja Olli Lindholm 49v. sekä Maarit 59v. tuo Maaritin ikä hiukan yllätti, on nimittäin hyvin säilynyt nainen). Joten ehkä paremmin tässä kohtaa sopisi Vanhukset rokkaa! ;) Mikä sinänsä hienoa, että näistä artisteista löytyy poweria ja karismaa enemmän kuin monista paljon nuoremmista artisteista. Minä ainakin pidin. Konsertissa kuultiin myös puheenvuoroja vanhuudesta. Paikallisten yhteistyökumppaneiden edustajat kävivät kertomassa miten heillä pidetään vanhuksista huolta. Konserttien suojelija Paula Risikko kertoi oman videotervehdyksensä. Pääyhteistyökumppanin Setlementtiliiton edustaja välitti omat terveisensä videon välityksellä konserttiyleisölle. Hyvän asian puolesta rokattiin. Ensi vuonna uudestaan! Vanhukset ansaitsevat arvoistaan kohtelua, he ovat eläneet pitkän elämän. He ansaitsevat arvokasta kohtelua siellä vuoteen äärellä silloinkin, kun eivät muista läheisiään. Minun isovanhemmillani on ollut elämässäni suuri vaikutus. Olen oppinut heiltä paljon. He katselevat minua nyt tuolta yläilmoista ja suojelevat minua. Olen heille paljosta kiitollinen. Tiedän, ettei ole helppoa, kun menee tapaamaan sitä läheistä ihmistä, eikä hän tiedä lainkaan kuka siinä vieressä on. Rakkaus heitä kohtaan ei kuitenkaan koskaan katoa. Hatunnosto kaikille ihmisille, jotka tekevät vanhusten parissa töitä ja antavat heille heidän ansaitsemaansa arvokasta kohtelua! Muistakaahan tämä motto:

 "Vanhuus ei ole taakka. Se on rikkaus, joka rokkaa!