Yölinjalla...

Minä luen aktiivisesti Yön vieraskirjaa, jota myös Yölinjaksi kutsutaan. Sinne olen oman ensimmäisen tekstini kirjoittanut maaliskuussa 2007. Olin ollut ensimmäistä kertaa Yön keikalla eturivissä ja sain osakseni huomiota, joka omalta osaltaan siivitti Yö-hulluuden alkamista. Tästä keikasta kävin siis kirjoittamassa terveiseni ja kiitokseni Yölinjalle. Sen jälkeen keikkoja on mahtunut seitsemään vuoteen 144 siihen lisättynä muutamat Ollin soolokeikat ja muut tapahtumat. Paljon on siis tullut käytyä. Melko useasti on tullut kirjoiteltua kiitokset keikoista Yölinjalle. Joskus jopa ihan ilman asiaakin on kirjoitettu. Monet naurut on saatu. Yölinjalta on myös jäänyt mieleen Ollin vastauksia, jotka ovat lähes syöpyneet mieleeni ja jotka voi sieltä aika ajoin kaivaa esille, kun harmittaa ja mieli on muuten matalalla. Minulle se on siis ollut merkityksellinen paikka.

Viime aikoina olen kuitenkin jättänyt kirjoittamatta kiitokseni Yölinjalle. Nykyään Yölinja aiheuttaa enemmän harmitusta. Tai jos nyt aivan suoraan sanotaan, niin vitutusta. Olen puhunut tästä asiasta aiemminkin. Yölinjasta on tullut väline, jolla ihmiset ilmaisevat pahaa oloaan, pönkittävät huonoa itsetuntoaan. Otetaanpa nyt taas muutama esimerkki. Ollin ja Jussin välirikko. Tätä aihettahan jauhettiin Yölinjalla tässä taannoin paljonkin. Jokaisen oli päästävä kertomaan juuri tuonne oma mielipiteensä asiasta ja miten Ollin nyt tulisi asiassa toimia. Siis ihan oikeasti! Miettikää nyt hyvät ihmiset, että kuuluuko tuo asia loppujen lopuksi kenellekkään muulle, kuin näille kahdelle herralle? On totta, että Jussi on tehnyt Yön suurimmat hitit:
Joutsenlaulu ja Rakkaus on lumivalkoinen sekä Likaiset legendat 1. Tekstejä lukiessa tuli olo, ettei kukaan muu osaa Yölle tehdäkään biisejä, kuin Hakulinen. Unholaan häipyivät tässä kohtaa muun muassa sellaiset kappaleet kuin Särkyvää (sävellys Olli Lindholm ja sanoitus Pauli Hanhiniemi), Pettävällä jäällä (sävellys ja sanoitus Juha Tapio) ja tässä vain pari esimerkkiä. Asiat ilmaistaan Yölinjalla rajusti kärjistäen ja ihmisiä provosoiden. Halutaan saada Yölinjaa lukeville faneille paha mieli. Siinä on onnistuttu.

Kaikista eriikoisimmat keskustelut on kuitenkin nyt viritelty kehiin. Ohjeistettiin Ollia, kuinka hänen tulisi toimia, kun Jussi Hakulista syytetään huumausainerikoksesta. "Kyllä sinun Olli täytyy nyt nousta ystäväsi tueksi." diipadaipadaa. Eipä tullut mieleen näillä kirjoittajilla, että ehkäpä näin on tapahtunut, vaan ei julkisuudessa. Tai että ehkäpä Olli osaa itse tilannetta arvioida ja toimia sen mukaan. Saanen ihmetellä, että kuinka usein teitä tullaan ulkopuolelta neuvomaan ihmissuhdeasioissa? Toki kyse on julkisuuden henkilöstä, mutta ei se tarkoita sitä, että heidän elämästään täytyisi tietää kaikki asiat ja että heidän tarvitsisi kestää se kaikki paska, jota heidän niskaansa kaadetaan. Sitä paitsi, jos Olli nousisi puolustamaan Jussia julkisuudessa, hänestä tehtäisi "jeesustelija", kuten kävi kun julkisuudessa puhuttiin Pate Mustajärven alkoholin käytöstä. Olli sanoi tästä jotain ja muistaakseni joku krjoitti Yölinjalle, että pitäisiköhän Ollille oikein joku patsas pystyttää. Teet miten tahansa, niin väärin se menee kuitenkin.

Nyt Yön nimi pitäisi muuttaa. Jaa että miksikö? Siksi kun toiset ihmiset ovat jämähtäneet 80-luvulle ja ovat sitä mieltä, että ainoastaan alkuperäisellä Yöllä on lupa käyttää kyseistä nimeä. Saanen taas ihmetellä, olisiko alkuperäisellä kokoonpanolla enää 2013 olemassa Yötä? Olisiko Yötä olemassa, mikäli Olli ei olisi ottanut itseään niskasta kiinni ja alkanut johtaa bändiä? Yö ja Olli ovat yhtä. Ei niitä edes voi erottaa toisistaan. Yö on toiminut tämänhetkisellä kokoonpanolla pitkään. Ehkäpä sen seitsemisen vuotta, koska muistan Arin vasta tulleen bändiin, kun aloitin itse keikkahulluuden. Olli on oikeutetusti ansainnut etuliitteen Yö. Yön Olli. Olli on tehnyt tätä duunia 30-vuotta. Nyt kuitenkin pitäisi Yö-nimi vaihtaa tai vaihtoehtoisesti kasata 80-luvun bändi kasaan. On se hyvä, että tämäkin seikka on tuotu julki. Toki siis minäkin aion seuraavaksi lähteä ohjeistamaan jotain metsäteollisuudessa toimivaa yritystä, mitä heidän minun mielestään pitäisi tehdä. Minä kun olen kuitenkin hoitoalalla töissä, joten selkeästi minulla on sana sanottavana metsäteollisuuden yritykselle. Varmastikin minun ajatukseni olisivat parempia, etenkin kun olen uhrannut niiden miettimiseen ehkä 15 minuuttia. Eiväthän ihmiset, jotka tekevät sitä työkseen voi mitenkään olla minua parempia. Tai ainakin minun on saatava oma näkemykseni asiasta kerrottua. Siis oikeasti, mitä helvettiä? Miten tämä maailma on mennyt tähän? Miksi muilla ihmisillä on niin suuri tarve tuoda oma mielipiteensä julki siitä, miten sinun pitäisi elää tai miten sinun pitäisi työsi tehdä. Unohdetaanko tässä ehkä kuitenkin se, että Yö tekee tätä oikeasti työkseen? Että se vaatii muutakin, kuin soittokamojen kasaamisen ja keikalle saapumisen. Muusikon työ vaatii varmasti paljon enemmän, kuin mitä kukaan meistä osaa kuvitellakaan. Riskien ottaminen on suuri osa heidän työtään.

Mistä siis kumpuaa tämä valtava tarve tuoda oma mielipiteensä julki? Sitä en pysty käsittämään. Vaikka toisaalta, juurihan teen itse samaa. Tuon oman mielipiteeni tästä kyseisestä asiasta julki. Minäkään en tätä omalla nimelläni tee. Teen sen nimimerkin takaa. Melko monet kuitenkin tietävät kuka löytyy tämän nimimerkin takaa. Olen avoin ottamaan palautetta vastaan. En väitä, että minun mielipiteeni olisivat oikeita. Varmasti aina löytyy niitä jotka ovat vastaan. Jos jotain kiinnostaa kuka nimimerkin takaa löytyy, voi sitä rohkeasti kysyä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi kuluttaa energiaa asioihin, joista ei pidä. Minä ainakin ennemmin keskityn niihin hyviin asioihin elämässäni, enkä tuhlaa energiaa murehtimalla turhia. Saati, että näkisin sen vaivan, että etsisin vaikka jonkun bändin sivut, josta en pidä ja menisin heidän sivuilleen kirjoittamaan kuinka paskoja he ovat. Meneekö se tosiaan niin, että julkisuudessa olevien henkilöiden pitäisi vain niellä se kaikki paska, jota heille suolletaan, vain siksi että he ovat jukisuuden henkilöitä. Jos tätä samaa periaatetta sovellettaisi kaikkiin ihmisiin, olisi kenellä tahansa oikeus tulla haukkumaa sinut sinun työpaikallesi ja monesti vielä ihan ilman syytä.

Noniin, nyt siellä joku ajattelee, että miksi minä sitten käyn lukemassa Yölinjaa, kun se aiheuttaa tällaisia tunteita. Siksi koska se on minulle tärkeä paikka. Etsin sieltä niitä piristyksiä päivääni, joille saisi nauraa. Joskus sieltä voi saada ihan hyödyllistä informaatiota bändiä tai keikkaa koskien. Saas nähdä rauhoittuuko meno vai meneekö koko Yölinja jossain vaiheessa kiinni. Alkaa enemmän ja enemmän haiskahtamaan siltä, että Yölinjan polku alkaisi olemaan melko lailla kuljettu, harmi jos näin käy. Kuten sanoin, on tämä kanava minulle tärkeä. Sieltä on kerätty hyviä muistoja ja saatu makeita nauruja, joskus on koettu järkytyksiäkin sen välityksellä. Mielenkiintoista nähdä, mitä Yölinjalle tapahtuu.