sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Lahden talvisessa Yössä

28.2.2015 Finlandia-klubi, Lahti

Johan siittä edellisestä keikasta onkin niin paljon aikaa, että hyvin pystyi jälleen starttailemaan tuon auton ja ei muuta kuin auton nokka kohti Lahtea. Tällä kertaa ilta alkoikin jo hyvissä ajoin ja mikäpä sen parempaa, kuin yhdistää keikkaan rakkaan ystävän näkeminen ja tämän kanssa maailman parantaminen.

Jostain syystä Lahti ei yllä kaupungeissa lemppareihini. Tähän on kyllä pari hyvää (tai todella huonoa syytä). Ensinnäkin ensimmäinen keikkakokemukseni Lahdessa päättyi suureen reikään paitani selkämyksessä, tässä myös syy siihen miksi en pidä keski-ikäisistä humalaisista täti-ihmisistä. Toiseksi, yhden kerran Lahti on syönyt autoni keikan aikana. Ja siis kyllä tämähän on juurikin Lahden vika, kun itse menen hukkaamaan autoni. Jep, tällaista minä onnistun tekemään. Kolmanneksi, lahtelaiset on jotenkin aggressiivisia...tai negatiivisia. Tämä näkyy erityisen hyvin koripallopeleissä.

Tällä kertaa Lahti kuitenkin yllätti positiivisesti. Löytyyhän Lahdesta siis paljon hyvääkin. Finlandia-klubi oli minulle uusi tuttavuus. Jotenkin en taas yhtään yllättynyt siitä, että olimme hyvissä ajoin paikalla. Vaan saipa kaikessa rauhassa tosiaan parantaa maailmaa. Todella outo tunne istua Sibelius-talon aulassa, joka on todella hiljainen ja äänet kaikuvat siellä hyvin. Aiemmin kun kokemukset rajoittuvat konsertteihin, jolloin Metsähallin täyttää vilkas puheensorina. Hassu fiilis. Finlandia-klubi paikkana oli varsin miellyttävä kokemus. Keikka alkoi aikaisin, anniskelualue erikseen (ei siis tarvitse pelätä tuoppeja niskassa), eikä valokuvaamisesta nipottavia järjestyksenvalvojia. Plussapisteet tälle paikalle lähti juuri.

Tällaisia odotuksia muuten sietäisi useamminkin olla. Ovet klubille avautuivat klo 20 ja tunnin odottelun jälkeen päästiin jo kuulemaan alkunauhaa ja taputtamaan äijiä lavalle. Näitä lisää kiitos. Keikka polkaistiin käyntiin Hyvässä ja pahassa biisillä ja heti perään kuultiin Yötä vastaanottamaan. Molemmat ovat muuten todella hyviä livebiisejä. Illan erikoisuutena kuultiin muuten mielenkiintoinen versio Vie mut minne vaan kappaleesta. Eräs tuttu kysyikin keikan jälkeen mitä siitä pidin ja rehellisesti voin sanoa, että pidin kovasti. Piristävän erilainen versio vanhasta tutusta biisistä.

Jukilta kuultiin jälleen Kauneinta päällä maan ja vanhana tuttuna Deadline. Ei syntiä sen kauniinpaa soi hienosti livenä. Minäkin alan pikku hiljaa lämmetä tälle biisille, vaikkei se omiin suosikkeihini kuulukaan. Yksi tämän hetken suosikkejani keikoilla on Jään sun viereen, siitä laulusta löytyy meinaan livenä potkua! Tykkään. Ehdottomasti. Ja tähän kohtaan syvä helpotuksen huokaus, osasin jopa sanat. Sitä kun ne sanat meinaa itsellään hukkua edelleen siinä vaiheessa, kun tuntee sellaisen tuijotuksen ja kun tietää että ne pitäisi osata. Huh, oikein meni.

Paljon mahtui taas iltaan naurua ja hyvää mieltä ja ehdottomasti nyt on ne keikkatauon jäät karisteltu harteilta pois, joita ehkä vielä Himoksella oli aistittavissa. Osansa asiaan saattaa tehdä myös se, että tällä kertaa pääsin nauttimaan keikasta hyvän ystävän seurassa, viime viikolla kun siitä viereltä jotain olennaista puuttui. Jatketaan harjoituksia taas tuonnempana.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti