Kevään toinen Himoksen reissu

Viime viikot on menty melko vauhdikkaissa merkeissä. Tällä kertaa on tosin kuljettajana ja vauhdin antajana toiminut koripallo. Reilun viikon sisään on käyty katsomassa kolme peliä ja keskiviikkona olisi taas seuraava. Korisporukka on kyllä mahtavia tyyppejä pullollaan. Ja melko hyvin edellinen viikonloppu pyörikin koripallon ympärillä. Tuntuu, että mitä enempi pelejä käy katsomassa, sen enemmän siitä nauttii. Tai siis minähän olin ihan myyty jo viime keväänä, kun ensimmäisen kerran istuin Mansikka-ahon hallin penkkiin seuraamaan ihka ensimmäistä korispeliä livenä.

28.3.2015 Himosareena, Jämsä

Matkaan lähdettiin nyt viimeistä kertaa (pitkään aikaan) yhdessä rakkaan ystäväni kanssa. Nauru raikasi autossa, kun kelailtiin taas yhteisiä reissuja. Voi jestas missä kaikissa liemissä onkaan tullut oltua. Molemmilla ehkä salaa takaraivossa ajatus ystävän tulevasta muutosta. Se jätettiin kuitenkin melko hyvin käsittelemättä sen tarkemmin.

Himokselle oli taas pari muutakin tuttua eksynyt ja heidän kanssaan on aina kiva vaihtaa kuulumisia tai vaikkapa vaan ne halaukset. Sekin on kivaa. Sopivan mittaisen odottelun jälkeen saatiin jälleen nauttia hyvästä musiikista Himosareenalla. Himos on yksi lempipaikoistani ja sinne onkin aina kiva mennä Yötä vastaanottamaan. Ensimmäisenä tosin kiinnitimme huomiota siihen, että lavalta puuttui jotakin oleellista. Jossain vaiheessa keikkaa Olli kertoikin Mikon olevan Tampere-talolla Beatles -meiningeillä. Eli Jaska tuurasi Mikkoa ja hyvin muuten tuurasikin.

Ilta oli jälleen enkelibiiseistä tykkäilevän mieleen. Kolme enkeli-biisiä illassa on juuri sopiva määrä. Himoksella keikka polkaistiin käyntiin Vie mut minne vaan -kipaleella. Sinänsä harmi, koska silloin jäi pois Hyvässä ja pahassa -biisi. Onneksi kuultiin kuitenkin Ei syntiä sen kauniimpaa ja Jään sun viereen samaiselta levyltä. Muuten mentiin melko hit music only -linjaa. Johon varmaan vaikuttaa myös se, että kun porukasta puuttuu yksi, on esimerkiksi balladeja hitusen hankalampi soittaa. Joten niitä ei keikalla kuultu. Taattua vauhdikkaampaa Yötä. Hyvä meininki lavalla. Iloisia soittajia.


Parin melko rankan työviikon jälkeen minun fiilikset ei ehkä olleet tällä kertaa ihan katossa. Jonkun sortin osuus saattoi toki olla Artistillakin. Ja oman lisänsä ystäväisen muutto. Monta juttua, jotka mielenpäällä oleili keikan aikana. Mutta eipä siinä. Joskus näinkin.

Kotimatkalla ei kyyneleiltä voinut välttyä. Vähän väliä mieleen hiipi sen rakkaan ystävän muutto kauas. Ja vaikkei se ystävyys mihinkään häviäkään sen välimatkan myötä, niin jatkossa ei ole sitä ihmistä niin lähellä, jonka kanssa voi suunnitella yhteisiä keikkareissuja. Ikävä tulee. Iso ikävä.

"Sillä mietit miten käy

jos ei missään enää näy

niitä jotka jaksaa sinua ymmärtää."