Laukaalla vai onko se Laukaassa?

7.3. Laukaa, Peurunka-areena

Tämä viikonloppu meneekin enemmän tai vähemmän tien päällä. Viikonloppu oli hyvä aloittaa Loimaalta. Tällä kertaa biisoni oli vahvempi kuin karhu. Kysehän on luonnollisestikin koripallosta. Reissu oli silti kiva. On hienoa päästä kannustamaan omaa kotijoukkuetta välillä muuallekin kuin Kouvolaan. Ja vaikka Kouvot ei tällä kertaa voittanutkaan, niin ylpeästi saa tuota joukkoa kannattaa.

Lauantaina sitten tutut kuviot. Rakas ystävä kyytiin matkan varrelta ja ei muuta kuin taittamaan yhdessä taas reissua. Nämä reissut tulevat kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Se kun saa höpistä rauhassa sen toisen hörhön kanssa, joka siinä autossa vieressä istuu, on ihan parasta.

Auton nokka siis kohti Laukaata. Tarkistin viikolla sähköpostitse saako järjestelmäkameralla kuvata. No eipä saanut. Varmistin vielä, että eli järkkärit huomauttavat asiasta, jos järjestelmäkameralla kuvia ottaa. Vastaus oli että kyllä, juuri näin se on. Ja keikan alkaessa, mitä huomaankaan, joku muu on järjestelmäkameran sinne tuonut, eikä kukaan hänelle mitään asiasta sano. Ja minähän olin se kiltti ja tunnollinen ja jätin omani juuri tästä syystä kotiin. Ihan en nyt ymmärrä, että missä vaiheessa se kuvauspolitiikka olikin sitten muuttunut. No välillä näinkin. En ottanut ensimmäistäkään kuvaa koko keikan aikana. Olipahan aikaa nauttia eri lailla keikasta. Joten kaivan arkistojen kätköistä muutaman kuvan blogia piristämään.


Sieltä ne tutut alkusävelet jälleen kajahtivat soimaan. Ei muuta kuin äijät lavalle ja Hyvässä ja pahassa ilmoille. Sille jatkoa tarjoili tietystikin aina niin hyvää keikkafiilikseen virittelevä Yötä vastaanottamaan. Siinä biisissä on jotain kummaa taikaa, edelleen tykkään paljon. Kyllä oli taas hymy herkässä tällä keikalla. Nauru raikui useamman kerran kun seuraili sen rakkaan Artistin liikkeitä. On aina niin hienoa nähdä Olli niin hyvällä tuulella, kuin mitä hän oli. Äärimmäisen hyväntuulinen keikka. Illan erikoisuutena tarjoiltiin Naistenpäivän kunniaksi Rakkaus ei kuole milloinkaan -kipale Pelko ja rakkaus -levyltä. Muuten keikka etenikin melko tuttuja raiteita pitkin: Hän tanssi kanssa enkeleiden, Tia-Maria, Ei syntiä sen kauniinpaa, Jukilta Kauneinta päällä maan ja Deadline, Tie sydämeeni, Likaiset legendat 1 ja Ihmisen poika sekä ROLV. Täytyy sanoa, että hymy huulilla saa kyllä seurata sen rakkaan Artistin vuoropuhelua yleisön kanssa. Tällä kertaa joku pääsi pisteyttämään Ollin ja Jukin. Jep jep. Mistä ihmeestä se repii niitä juttuja? 



Haaksirikko, Jään sun viereen ja Kiitos ja kunnia kruunasivat illan. Tästä illasta jää mieleen erinäisiä tanssiliikkeitä, meidän rakas henkilökohtainen matkaoppaamme, paljon hyvää mieltä, hyvää musiikkia, naurua, hymyjä, virnistyksiä, hihityksiä. Vaasalainen tyyppi, joka kuulemma puhuu samalla lailla kuin Kingistä tuttu Tove Hanson. Hyvin huomaa, että tämä ohjelma ei ole jäänyt ainakaan Ollilta katsomatta. Edellisenä viikonloppuna nähtiin pienen hetken Martti Alaselta tuttuja maneereja.

Kotimatkalla ihmettelimme ystäväni kanssa, että missä se järki taas oikein on. Tunnelma meinasi paikoitellen olla hiukan väsynyt. Kello kolkutteli yli viiden, kun kaarsin auton kotipihaan. Minullapa on muuten paras mies. Pihavalo oli jätetty päälle ja minä kun vedin vielä sikeitä, niin hän kokkaili minulle ruokaa. Saa kyllä olla onnellinen siitä, että tuo mies (ainakin jossain määrin) ymmärtää tätä harrastusta. Hyvää Naistenpäivää! Minäpä tästä kohta taas lähden liikkeelle.