Sunnuntaina oli jälleen vuorossa livemusiikkia konsertin muodossa. Tällä kertaa ihan tässä kotikonnuilla, joskus tällaiset yllättäen tapahtuvat asiat ovat todella hyviä ja piristäviä. Oikeastaan yksi syy oli se, että minua hävetti kouvolalaisten puolesta se, miten vähän lippuja oli myyty/varattu Erinin konserttiin, etenkin kun Erin kuuluu omiin vahvoihin suosikkeihini. Joten eipä siinä muuta kuin suostuttelin äidin mukaan (tosin äiti asetti sellaisen ehdon, että minun pitää lähteä joku kerta kuuntelemaan jotain konserttia mihin hän haluaa).
Nyt on pakko hiukan kertoa myös historiasta Erinin kanssa. Minä olen ollut ensimmäisen kerran kuuntelemassa Nylon Beatia, silloin kun heiltä ei vielä ollut ilmestynyt yhtään levyä. Melkeinpä voisin sanoa, että tuo kyseinen tapahtuma joskus 90-luvun puolessa välissä on hyvinkin saattanut olla sysäys minun livemusiikin fanittamiseen. Tapahtuma oli Elämä on parasta huumetta -konsertti Tykkimäessä, tarkkaa vuosilukua en kyllä osaa sanoa. Muistelen että kun olin siellä ensimmäistä kertaa, esiintymässä oli siis Nylon Beat ja 7. Taivas ainakin. Nämä kaksi jäivät mieleen ja molempien levyjä on kuunneltu siihen aikaan valtavan paljon. Mutta palataanpa tähän aikaan.
Konsertti oli mahtava läpileikkaus Erinin soolouraan. Lauluja kuultiin kahdelta jo ilmestyneeltä soololevyltä sekä muutama uusi kappale merraskuussa ilmestyvältä levyltä. Uusista kappaleista mieleen jäi levyn nimikkokappale Seliseli sekä tietysti paljon radioissa soinut Kohta hänen. Vanhemmista kappaleista nautin myös suuresti, olenhan niitäkin hyvin paljon kuunnellut. Erinin konserttia täydensi hienojen laulujen lisäksi myös Erinin kertomukset niin kotoa, kuin myös joidenkin biisien syntymisestä. Konsertissa oli letkeä tunnelma ja kotiin lähtiessä olo tuntui keveältä ja varsin rentoutuneelta.Sanon tämän jälleen: Menkää kuuntelemaan musiikkia livenä. Musiikki on parasta livenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti