Uniklubia Pato Klubilla ja Pete Parkkosta aalloilla

Livemusiikin suurkuluttajalle alku syksy on ollut melkoista hiljaiseloa musiikin suhteen. Toki Yön uutta levyä on kuunneltu levyltä ahkerasti. Enkä voi olla mainostamatta sitä fanilehteä, joka on mahdollista ostaa levyn kera kaupoista. Sain suuren ilon ja valtavan kunnian olla mukana lehteä tekemässä ja se jos mikä oli mukava projekti tuossa kesällä. Hieno porukka meitä faneja saatiin mukaan ja varsin iloinen täytyy siitä lopputuloksesta olla. Hyvä me! Ja iso kiitos että sai mahdollisuuden olla mukana tuollaisessa projektissa. Huippua!

7.10.2018 Uniklubi akustisesti Pato Klubilla, Kuusankoski

Jussi Selo

Uniklubi. Jussi Selo. Tähän kohtaan aika syvä huokaus. Uniklubia on joskus tullut kuunneltua aika paljon. Tämän huomasi kyllä myös tuolla Pato Klubilla. Tähän kohtaan on pakko sanoa, Kuusankosken Pato Klubi ja sunnuntai keikat. Keikka alkoi klo 18, eli ihmisten aikaan. KIITOS! Näitä lisää kiitos. Hyvä tunnelma, mukava paikka, hyvä akustiikka. Eli varsin mukava keikkapaikka! En malta odottaa, että keväällä siellä on Happoradio. Ja omalla kylällä. Ihan parasta.

Uniklubi 7.10.2018 Pato Klubilla.

Edellinen kokemus Uniklubista taitaa olla yli 10 vuoden takaa. Paikkana silloin Pieksämäen Savonsolmu, joka siis oli opiskelukaupunkini. Eräs opiskelukaveri todennäköisesti muistaa tämän keikan ehkä ikuisesti. Siellä sattui jotain hauskaa ja se jäi mieleen. Mutta palataanpa tähän hetkeen, Uniklubi on tässä välissä ehtinyt taukoillakin aika paljon ja Jussilla taitaa parhaillaankin olla muitakin projekteja. Mutta sehän on vaan hyvä. Pääsee tekemään erilaista musaa. Mutta Uniklubi, tykkään. Nyt oli jotenkin ihana päästä fiilistelemään akustista Uniklubia, joka muuten soi aivan todella hyvin. Sieltä löytyi monia tuttuja biisejä vuosien varrelta. Huvittavaahan tässä on se, että ennen keikkaa mietin, että niin mitähän biisejä Uniklubilla olikaan? No Rakkautta ja piikkilankaa. Enkä sitten heti keksinyt muita ja se tavallaan olikin parasta. Kun siinä keikan aikana huomaa että ainiin tämä, ja hei tääkin on ihana biisi ja tämä ja tämä. Loppujen lopuksi siellä ei tainnut olla montaakaan sellaista biisiä, joita en olisi tiennyt lainkaan. Paitsi uusimmat. Niitä ei ole tullut kuunneltua. Tällekin keikalle mahtui aika paljon tunteita laidasta laitaan. Livemusiikissa vaan on sitä kummaa taikaa. Biisisettiä ei nyt pysty kirjoittamaan, koska en niitä biisejä enää muista, eikä niitä tullut kirjailtua mihinkään ylös.

Pari kuvaa voi käydä katsomassa flickristä.

12.10.2018 Pete Parkkonen, Eckerö Line Finlandia

Päätettiinpä tuossa mieheni ja anoppini kanssa lähteä käymään Tallinnassa. Siellähän on tullut käytyä aika paljon. Ja mieheni suosii Eckeröä, koska se on suomalainen laiva ja siellä on suomalainen henkilökunta. Joten siellähän me sitten käymme aina aika-ajoin. Enkä oikein tiennyt mitä odottaa, kun mieheni kertoi siellä olevan esiintymässä Pete Parkkonen. Eli vähän niinkuin vahingossa tuli nähtyä Parkkosen Pete. Mitähän siitä osaisi sanoa. Mieskarkki. Varsin namunen. Varsin mukiinmenevä ääni. Erittäin mukavaa viihdykettä kotimatkalle. Olin kärsinyt koko päivän kipeistä jaloista, mutta tämän sortin livemusiikki hävitti muuten kivut sen sileän tien sen keikan ajaksi. Jos sellaisen mieskarkkiajatuksen voi viedä överiksi hyvällä tavalla niin tässä se ainakin minun mielestäni onnistui.

Mikähän siinä muuten on että mieskarkki on kaikille naisille vapaata riistaa ja naiset eivät malta pitää näppejään erossa. Okei, tällaista en nyt nähnyt, mutta pohdin tätä siksi, koska puhuimme asiasta erään ystävän kanssa. Mutta takaisin asiaan. Miksi esiintyvistä miehistä on tullut ns. vapaata riistaa ja varsinkin humailaiset naiset ovat varsin härskejä törmätessään tällaiseen mieheen? Ajatelkaapa tilanne toisin päin. Jos miehet koskettelisivat samalla lailla naisia, niin sieltä tulisi litsaria ja syytettä seksuaalisesta ahdistelusta. Eikö me vain voitaisi antaa se oma tila myös julkkiksille ja kunnioitettaisi ihmisten henkilökohtaisia alueita? Mutta Pete oli kyllä hyvä! Minä tykkäsin.