Hulvatonta menoa Säänjärven lavalla

17.7.2014 Savitaipale, Säänjärven lava

Torstaina töiden jälkeen oli pakko vetää pienet huilit. Väsyttävää, mutta todellakin antoisaa tehdä töitä lasten kanssa. Mutta se ei kyllä estänyt torstaina starttaamasta autoa kohti Savitaipaletta. Auton kyytiin piti käydä hakemassa nuo naimakaupassa kaupanpäälle tulleet sukulaiset: anoppi, käly ja 5v. kummilikka. Viimeksi mainittu oli kuulemma päättänyt lähteä, vaikka esiintymisaika oli myöhäinen. Jaksaisi kuulemma valvoa. Piti päästä Ollia katsomaan. Tänä vuonna kun Yötä ei Tykkimäellä nähty, niin nyt piti sitten päästä tanssilavalle.

Savitaipaleelle olikin löytänyt jo moni ja illan aloitti bilebändi Neljän tähden. Toisena hyvänä vaihtoehtonahan tälle illalle olisi ollut Tykkimäki ja Popeda. Vaan eipä tarvinut Tykkimäkeen mennä, niin paljon tuli Popedan biisejä. Hyvin soittivat ja lauloivat, joskin melko lujaa se musa tuli. Aika kului nopeasti. Ehdittiin siinä hiukan leikkiä hippaakin kummilikan kanssa.

Jälleen tutut alkumusat käyntiin ja keikka käyntiin. Täältä tulee yö ja Tie sydämeeni toimivat aloittajina. Seuraavan biisin pääsikin toivomaan paikalle saapunut arvovieras. Barbie. En olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin näen Lindholmin Olli 50v. leikkivän barbiella. Tänään oli se päivä. Kummityttöni barbie joutui Ollin käsittelyyn. Minä tietenkin kihisin ja meinasin kuolla nauruun, sen verran vakuuttavat olivat Ollin barbie-leikit. Tämä kyseinen barbiehan on todellakin nimetty erään porilaisen laulajattaren inspiroimana, eli Miina-barbie on kummityttöni lempibarbie. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa mukaan keikalle. Saas nähdä oliko ensimmäinen keikka barbielle liikaa, vai lähteekö se toistekin mukaan. Niin ja siis Miina-barbie toivoi kappaleen Tia-Maria.

Poskia pakotti keikan aikana, kun sai nauraa niin paljon. Oli kiva kuulla pitkästä aikaa Yö-kappale. Siitä onkin aikaa kun sen on viimeksi kuullut. Muistatteko, kun mietin Lappeenrannan keikan jälkeen että mahtaako Ollin Hyvässä ja pahassa "lunttilapussa" lukea säkeistöt väärinpäin? Tarkistin asian ja juuri näinhän se on. Ei siis mikään ihme, että biisi kuulostaa joka kerta kummalliselta.

Toinen helmi illalle oli Yötä vastaanottamaan. Se saa kyllä takuulla joka kerta hyvälle tuulelle. Enkeleistä lauloi keikan aikana Juki, joka veti Oikeen enkelin ja Elämäni parhaat päivät. Jukiakin on kyllä aina ilo kuunnella. Jukin biisien jälkeen kummityttöni eteen ilmestyi "yö-eväät". Täytyy sanoa, että kyllä sydän suli taas tällä keikalla niin, että oikeen rintaa pakotti. Niin hyvällä tuulella se rakas Artisti oli. En muista koska olen nähnyt niin paljon hymyjä ja hyvää mieltä keikalla. Se tietenkin saa myös minut huippuhyvälle tuulelle.

Liian nopeasti edettiin siihen pisteeseen kun kuultiin Likaiset legendat 1 ja Ihmisen poika. Joka lähes aina tarkoittaa sitä, että keikka on ohi. Encore ja ilmoille Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen.

Valtavan suuri hymy. Tähän iltaan mahtui niin paljon naurua ja hyvää mieltä että nostan sen kyllä omissa lempikeikoissani melko korkealle asteikossa. Posket kipenä ja nauru sisällä kuplien kyselin vielä kummilikalta keikan jälkeen, että oliko keikka hyvä. Ja totuushan tulee lasten suusta. Näin totesi eräs iloinen 5v. prinsessa keikan jälkeen: "Oli. Tosi siistii.". Siinäs kuulitte. Jatketaan ensi viikolla harjoituksia.