Pioneerifestaritunnelmia Korialla

12.7.2014 Pioneeri festivaali, Koria

Taisin luvata kirjoittelevani vielä Pioneereistakin jonkun jutun. Tämähän siis meni niin, etten suunnitellut kyllä ollenkaan kyseisille kinkereille menoa. Jotenkin mielummin ajelen ympäri Suomea erilaisilla kinkereillä, kuin lähden tänne kotikonnuille. Vaarana kun on, että siellä törmää tuttuihin. Minä olen niin epäsosiaalinen ihminen, että pelkään kaikkia ihmisiä. Ujo ja hiljainenkin olen. Ihan totta, olen.

Jotenkin lauantaina huomasin kuitenkin suunnistavani tuon rakkaan mieheni kanssa festaroimaan kotikonnuille. Meidän saapuessa alueelle olikin ensimmäinen bändi jo lauteilla. JVG aloitti lauantain ohjelman. Sen verran täytyy esittää vertailua, että viimeksi kun JVG:n näin Kouvolassa oli lämmin toukokuinen päivä ja silloin se oli melkoinen pettymys. Sanoista kun ei tahtonut saada selvää, eikä kyllä muutenkaan mitenkään erityisen suurta vaikutusta tehnyt herrat. Nythän meininki oli ihan kohdillaan. Tosin me suunnistimme kyllä melko nopeasti katselemaan tunnelmaa anniskelualueen sisäpuolelta. Yllätyksekseni huomasin tunnistavani myös monta JVG:n kappaletta. Pienemmällä lavalla hommaa jatkoi Julian Rock, joka edustaa paikallista väriä. Täytyy sanoa, että auringosta nauttiessa oli mukava kuunnella hyvää musiikkia. Eli hyvinhän se Julian Rokkasi.

Seuraava artisti oli viimeisin kiinnitys Pioneerifestareille, enkä itse tiennyt sen edes esiintyvän siellä ennen kuin samana aamuna, kun tuo meillä asuva mies minua siitä asiasta valaisi. Siinä vaiheessa suustani tuli muutama kirosana ja valitusvirsi: "Ei, eikai siellä oikeasti ole Petri Nygårdkin esiintymässä. Voi ....!" Vaan kuinka ollakaan. Mitenkäs siinä kävi sitten niin, että Petrin keikan aikana huomasin jammailevani mukana ja laulavani. Mitä ihmettä? Siis todellakin, MITÄ IHMETTÄ!? Tähän en kyllä oikeasti keksi mitään muuta selitystä kuin nousuhumalan, ei vaan siis kolaahan minä siellä join. Mutta kyllä, siis oikeasti minulla oli kivaa Petri Nygårdin keikalla. Nyt ei kyllä enää mene minullakaan hyvin. Jos on koskaan mennytkään.

Vähän kuunneltiin Bat ja Ryyd -kokoonpanoa samalla kun nautimme ravitsevaa festariruokaa ja suunnistimme hiukan väljemmille vesille nauttimaan auringosta ja kivasta päivästä. Ja olisihan se ollut mahdotonta välttää näkemästä tuttuja näillä festareilla. Päälavalla esiintyneen Poison Blackin ohitimme ja suuntasimme sen jälkeen takaisin päälavan tuntumaan ja kuuntelimme samalla Viikatetta pienemmältä lavalta.

Päälavalle nousikin seuraavaksi Kaija Koo. Tämähän nyt on jo tuttua. Roudaritkin alkavat näyttämään kumman tutuilta, kun heidän ahkerointiaan katselee. Kaija ei kyllä petä. Täyttä tykitystä. Kuka keksi rakkauden avasi keikan. Sen lisäksi kuultiin muun muassa Kuka sen opettaa, Supernaiset, Vapaa, Hanat auki, Kaunis rietas onnellinen, siis oikein hittikimara ja hieno läpileikkaus Kaijan tuotantoon. Tutun näköiset soittajatkin lavalla. Ja vieressä oma rakas mies, joka jammaili ja täysillä mukana Kaijan keikalla.

Kaijan jälkeen suuntasimme kiireellä pienemmän lavan suuntaan, koska siellä oli jo kaikki valmista vastaanottamaan lauteille yhden kovimmista livebändeistä Suomessa, nimittäin Klamydian. Tämä bändi kuuluu kyllä ehdottomasti Pioneerifestareiden vakiokalustoon ja siellä on herrat tullut nähtyäkin. Kuten sanottua todella kova livebändi, joka ei ikinä jätä kylmäksi. Klamydialla on monta hyvää kappaletta, joista jopa kertosäkeet ovat ihan tuttuja. Järjettömän kovaa tykitystä oli tälläkin kertaa keikka täynnä. Hienoa oli myös katsella ympärillä olevia ihmisiä ja sitä valtavaa intoa, jolla he Klamydian musiikista nauttivat, mukaan lukien tuo meillä asusteleva tyyppi.

Klamydian jälkeen oli pakko luovuttaa. Järjettömän kova päänsärky, eikä tietysti silloin särkylääkettä mukana, joten ei auttanut muuta kuin jättää leikki kesken ja suunnata kotiin. Täytyy muuten sanoa että nyt kun on tänä kesänä tullut käytyä parilla "kaupunkifestareilla" arvostan suuresti niitä inhimillisiä esiintymisaikoja, viimeiset esiintyjät kun lopettavat puolen yön aikaan. Koriallahan meno jatkui kuitenkin aamuyön tunneille asti.

Saldona tästä lauantaista kiva, rento ja aurinkoinen kesäpäivä, josta sai nauttia oman rakkaan kanssa kivaa musiikkia kuunnellen. Joskin onneksi seuraaviin "lähifestareihin" on jälleen vuosi aikaa, näillä kun on tapana vaikuttaa seuraavaankin päivään järkyttävän suurena väsymyksenä ja saamattomuutena, kun ei jaksa eikä viitsi eväänsä heilauttaa. Mielummin siis autoilen erään nimeltämainitsemattoman bändin perässä, nämä lähifestarit eivät minulle sovi.