Kesän 2015 viimeisessä Yössä

15.8.2015 Ylis´festarit, Nokia

Lauantai-aamu alkoi reippaasti ja kohtuullisen aikaisin. Kyytiin tuli haettua äitiliini, anoppi sekä rakas kummilikka, tai on ne kaksi ensimmäistäkin rakkaita. Eikä siinä sitten muuta kuin auton nokka kohti Nokiaa ja Ylis´festareita. Nythän kyseessä on hitusen erilainen festivaali, joka on koko perheen tapahtuma ja päihteetön. Järjestävänä tahona on Taysin kehitysvammahuolto. Paikalla oli siis paljon kehitysvammaisia ja paljon perheitä. Enkä siis ollut edes aikonut tänne lähteä, ennen kuin serkkuni laitteli viestiä ja kyseli nähdäänkö me mahdollisesti näillä festareilla.

Meidän saapuessa festarialueelle, oli paikalla jo täysi tohina ja hetken päästä JVG ottikin lavan ja yleisön haltuun. Taattua ja hyvää JVGtä, iloista tunnelmaa, hyvää meininkiä ja musiikista täysillä nauttiva yleisö. Me ehdimme kuitenkin tässä välissä hyvin maistelemaan festariruokia ja kummilikka ehti laskemaan liukumäkeä noin sata kertaa. Ihanaa, kun tällaisessa tapahtumassa pomppulinnat ja liukumäet eivät olleet maksullisia, vaan sisältyivät lipun hintaan. Muutaman biisin kävin toki kuuntelemassa lähempää ja samalla kävin säikyttelemässä serkun lasta, nyt vasta tajusin että syynä täytyi olla ne lasit. Mutta siis letkeää tunnelmaa ala JVG. Toimii.

Seuraavana lavalle nousi Happoradio. Ja täytyy sanoa, että sähkökatkos ei tunnelmaa juuri haitannut, Happoradio oli todella hyvä! Tykkäsin. Taas. Tykkäsin nyt ehkä jopa enemmän kuin aiemmin kesällä Mäntyharjulla. Happoradiokin veti kesän viimeisiä keikkoja ja ovat hekin varmasti lomansa ansainneet. Akin ääni on kyllä melkoista hunajaa ainakin minun korvilleni. Biisisetti koostui jälleen takuuvarmoista hiteistä ja niin sen festareilla kuuluu koostuakin. Ja jälleen Puhu äänellä jonka kuulet -biisi sai silmiini kyyneleet. Siinä biisissä on jotain kummaa, joka vetoaa minuun hyvin syvälle. Iloisen bändin soitannasta oli helppo nauttia hymy huulilla.

Sitten olikin vuorossa lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettua ohjelmaa. Siellä sitä Satu Sopasen ja Tuttiorkesterin tahdeissa tuli laulettua ja leikittyä lapsuudesta tuttujen kappaleiden tahdissa, tosin luulenpa että minä leikin enemmän kuin se kummilikka, joka taisi kuumeisesti jo odotella Yötä lavalle. Satu Sopasen jälkeen oli vuorossa taukojumppaa ja tässä kohtaa se kummilikka kysyi mummiltaan että "Onko pakko jumpata." No ei ole. Istu siinä kajarin päällä ja syö karkkia.

Ja johan se oli aika kesän viimeisen Yön. Alkunauha soimaan ja äijät lavalle. Niin ja viittomakielen tulkki, tosin Yön keikalla tulkit oli sijoitettu niin eteen, ettei heidän viittomisiaan voinut ainakaan minun kohdalta kovin paljoa ihastella. Mutta hienolta se näytti. Ei varmastikaan ole helppo homma viittoa lauluja, tai Ollin välispiikkejä. Vie mut minne vaan ja Niin paljon me teihin luotettiin aloittivat hienosti kesän viimeisen Yön keikan. Biisisetti oli kokolailla perinteistä festarikamaa, joka maistuu kyllä mainiosti. Ollikin näytti taas parhaimmat puolensa, johan sitä koko kesä mentiinkiin niin autuaasti nauttien Ollin hyvästä tuulesta ja viihdyttävistä tanssiliikkeistä ja rauhallisesta meiningistä. Enkä siis sano, etteikö Olli olisi nyt ollut hyvällä tuulella. En vaan suuresti nauti vinoilusta kaiken kansan nähden. Tai riippuu vähän vinoilun laadusta... Hyvällä tuulella näytti koko orkesteri olevan ja tulihan se pienen pieni haikeuden tunne minulle ainakin jossain vaiheessa keikkaa. Likaisten legendojen alkaessa mielessä pyöri vain: "Ei vielä. Soittakaa vielä muutama biisi.". Ja olihan se taas mahtava seurailla sitä reipasta pikkuipanaa siinä edessä. Hän taas niin ylpeänä esitteli ottamiaan kuvia. On se vaan herttainen otus. Halusi sanoa teille: "Jessicalta terveisiä.".
Kuvia voi käydä katsomassa täältä! Ja olkoon tällä kertaa tällainen lyhyempi kuvaus Yön keikasta, ettei taas tule niitä epätarkkuuksia ja huteja.

Onpahan ollut keikkakesä! Kesään on mahtunut 11 Yön keikkaa ja yksi Trio -keikka, lukematon määrä muita hyviä artisteja ja heidän keikkojaan. Varmasti useampi tuhat ajettua kilometriä. Paljon paljon naurua ja hyvää mieltä. Muutama kyynel. Loistavaa musiikkia. Ihania ihmisiä. Loistavaa tunnelmaa. Rakkaita lauluja. Yksi kappale twerkkausta ala´ Olli Lindholm, ja sen lisäksi lukematon määrä tanssiliikkeitä. Hetkeäkään en taas vaihtaisi pois. Kiitos Yö! Kiitos Yö-ihmiset! Kiitos Yö-yhtye Official naamakirja-sivu! Kiitos Olli, Jaska, Ari, Daffy, Juki ja Mikko! Kiitos yrmy-osasto, eli roudarit! Palataan taas syssymmällä astialle. Niin ja tietysti kiitos kaikki tyypit, jotka jaksaa lukea näitä raapustuksia!

"Näistä öistä, voimani mä saan."