Yöllisissä tunnelmissa Pohojanmaalla

31.7.2015 Kalliojärven viihdekeskus, Isokyrö

Jaapa jaa ja joopa joo. Se on taas vuosi tullut lisää mittariin ja mikäpä sen parempi tapa sitä juhlistaa, kun lähteä nauttimaan hyvästä musiikista. Viimeisestä kesälomaviikostahan olen päässyt nauttimaan varsin yöllisissä tunnelmissa, kun maanantaina ja tiistaina on radio ollut käännettynä Iskelmän taajuudelle, kun aamutoimittajana Mikko Siltalan kanssa oli kukapa muukaan kuin tuo ihanaakin ihanampi Olli. Kyllä, siellä minä radion ääressä kökötin, kun ensin aamulla oli kello herättänyt. Täytyy sanoa että hetkittäin ihmettelin sitä itsekin, että miksi ihmisen pitää olla niin hullu, että haluaa ehdoin tahdoin viimeisellä kesälomaviikolla herätä niin aikaisin. Onneksi sain kuunnella ne radiohöpinät ihan itsekseni, koska aina aika ajoin suusta pääsi kunnon hihitystä tai naurua. Etenkin tiistaina, kun Olli oli päässyt alkujäästä jo pois, alkoi juttu luistamaan ihan erilailla. Taas sai ylpeä siitä idolistaan olla, näyttää siltä taittuvan tuo radiohommakin ihan hyvin. Nauroin katketakseni, kun tiistaina oli vuorossa "Mitä olet aina halunnut tehdä radiossa" osuus. Hiukan oli epämääräisiä ääniä ja minun kaksimieliseen ajatusmaailmaan sopivia juttuja.

Perjantaina sitten auto alle, kun ensin edellisenä päivänä appiukko ja tuo meillä asuva mies olivat tarkistaneet, että autossa on kaikkia tarpeellisia nesteitä. Siis tottahan minä ne itsekin osaan katsoa, vaan kun se on niin paljon mukavampaa antaa noiden miesten se tehdä. Siinä kun autolla ajelee sellaisen 400 kilometriä (yhteen suuntaan), ehtii hyvin vaikkapa vastailla naamakirjan onnitteluviesteihin, joita oli muuten melko paljon. Niin tai siis en tietenkään ajaessa. Taukojen aikana tietysti. Yllättävää kyllä, matka ei edes tuntunut kovin pitkältä, toisin kuin edellisenä viikonloppuna Kiteellä käydessä.

Perille päästyäni ihailin kyllä taas jälleen kerran tällaisen tanssilavan ympäristöä. Kauniit maisemat olivat ympärillä, kun terassilla hetken aikaa istuskeli. Ja yksin kun oli liikkeellä, sitä väkisinkin hakeutuu aina Satun ja Pipsan luokse häiriköimään heidän työntekoaan. On ne sitten ihania. Illan musiikillisen annin aloitti Likaiset Sielut bilebändi. Kiltteihin pukeutuneet poijjaat soittelivat hyvällä asenteella rokkia ja rokilla höystettyjä pop ja jopa iskelmä-kipaleita. Meneviä cover-kappaleita ja sillä pienellä rokki-twistillä, minulle ainakin kelpasi. Paitsi ehkä Popedan kappaleet. Muut kyllä olivat hyviä ja pojat näyttivät myös nauttivan soitannasta, se saa minut viihtymään lähes millä tahansa keikalla. Paitsi ehkä Frederikin.

Ja koska aika kului suhteellisen kivasti bilebändiä kuunnellen, olikin pian jo aika, kun viereiselle lavalle astelivat tutut sedät, no okei miehet. Ei ollut alkunauhana Mikko Siltalan Yö-Dirlandaa. Täytyy todeta, että lava näytti kovin pieneltä ja se toisinaan hiukan tunnelmaa haittaa, tai ainakin siihen vaikuttaa kyllä, mutta niinhän ne lavat usein tanssilavoilla ovatkin pieniä. Pienempi se puolisko oli, jossa Likaiset Sielut soittivat. Vie mut minne vaan ja Niin paljon me teihin luotettiin starttasivat jälleen illan, kuinkas muutenkaan. Mitä sitä nyt hyvää vaihtamaan.

Illan todellinen bonus tuli Tuhat kilometriä luotasi kappaleen muodossa ja nyt täytyy sanoa, että ei kyllä mitään käsitystä siitä miten ne sanat mahtoivat mennä, koska sitä biisiä ei ole kyllä aikoihin tullut kuunneltua itsekään (juuri sen lisäsin tuonne loputtoman pitkään Spotify-soittolistaan). Mutta hyvin se sujui. Jälleen sai hiukan Daffy-paran ilmeelle nauraa, kun ihan ei tainnut olla hänelläkään tuoreessa muistissa se kappale. Jälleen kuultiin myös Erakko kappale ja mielenkiinnolla odotan miltä tämän kappaleen bändiversio mahtaa kuulostaa, koska nyt sitä on kuunnellut vain Mikon ja Jaskan soittaessa. Minä kun olen tällainen herkistelijä, niin pidän kovasti noista ns. balladiversioista, eli niin että vain Mikko ja Jaska soittavat. Senpä takia täytyneekin parin viikon päästä ottaa suunta kohti Tampesteria, kun siellä on tarjolla Trio keikka, siis Olli Lindholm -trio. Ja hemmoteltiinhan enkeli-faniakin Hän tanssi kanssa enkeleiden -kappaleella.

Muuten Kalliojärvellä soivat: Tia-Maria, Jään sun viereen, Deadline, Elämäni parhaat päivät, Tie sydämeeni, Onnen hohteessa, Likaiset legendat 1, Ihmisen poika, Tää kesä, Kiitos ja kunnia ja ROLV. Varmaankin taas jonkun unohdin. Jaskaa tulee muuten kehuttua ihan liian harvoin. Hän kun kuitenkin on sellainen bändin symppis ja herrasmies. Maailman paras Jaska, ei sen enempää eikä vähempää. Kovasti Jaska jaksaa keikoilla irvistellä ja hymyillä ja ilveillä biisien aikana ja onhan se Arin ja Jaskan välinen kommunikointikin hauskaa seurattavaa. Eikä koskaan voi olla mainitsematta Ollia ja tanssiliikkeitä. Vetreämmältä se mies näyttää, kuin aikoihin. Johan tuon todistaa se twerkkaaminenkin, satuin näkemään Kemissä kuvatun videon Ollin twerkkaamisesta ja olin jälleen kuolla nauruun, on se vaan melkoisen vallaton sankari, mieleltään ikuinen teinipoika.

Synttärikeikka oli tänä vuonna sellainen ja taas sai miettiä että oliko se sen yli 800km arvoista, oli se! Sai taas nauraa ja laulaa ja kuunnella hyvää livemusiikkia. Kotimatka taittui kivasti musiikkia kuunnellessa, eikä uni painanut silmiä, vaikka kello tikitteli kuutta, kun kotipihaan kaarroin. Jos sitä tälle kesälle vielä yhden Yön keikan mahduttaisi. Sitten onkin taas aika vetää vähän happea ja nauttia ihan kotona olosta tuon kaikista rakkaimman tyypin kanssa.

Ja taas pari kuvaa löytyisi täältä.