Nallemaisia tunnelmia Kiteellä

24.7.2015 Nallerock, Kitee

Edellisen yön valvomiset hiukan painoi silmiä ja päänuppia, kun perjantaina iltapäivällä autoa jälleen käynnisteli. Muistelinkin että Kiteelle on likimain suora tie ja näinhän se oli, Lappeenrannan tielle kun rampista laskeutui, oli seuraavaan käännökseen matkaa 250 km. Mieltä ylentävää. Hitusen tylsä tie ajella. Ei kyllä varmaan montaakaan ajatusta päässä liikkunut sen 250 km aikana.

Illan Kiteen Nallerockissa aloitti Karjalan Kannas. Tyylilajikseen bändi on facebookissa luokitellut punkin ja rockin. Covereita oli kiva kuunnella ja asennetta näytti herroilta kivasti löytyvän, vaikka paikalla olikin vasta kourallinen porukkaa. Joten menevää rockia ja punkkia saatiin kuunnella tunnin verran.

Välimusiikkina kuunneltiin sitten bilebändiä, joka kantoi nimeä Sunny Group Six. Tämä bändi soitteli covereita rekkalavalla ja viihdytti sillä aikaa, kun isommalla lavalla roudattiin. Seuraavana isolle lavalle marssitettiin Roope Salminen & Koirat. Täytyy sanoa, että hiukan oli odotuksia tämän bändin suhteen. Roopehan oli vastikään Tähdet Tähdet ohjelmassa mukana ja pärjäsi siinä kyllä hyvin. Minä ainakin tykkäsin. Jotenkin olen saanut myös sen käsityksen, että tällä bändillä on keikoilla hauskaa, joten odotuksia kyllä vähän oli keikan suhteen.

Pojathan siis soittavat hip hop musaa. Biisien puolesta keikka oli monipuolinen, oli covereita, oli omia biisejä, oli suomiräp potpuri ja oli freestyle räppiä. Minusta on jotenkin hyvin hämmentävää, että pidän tällaisestakin musiikista. Roopen bändissä toisena laulajana/räppärinä toimii Jon-Jon Geitel: näyttelijä-ääninäyttelijä-muusikko = monilahjakkuus. Muistelen nähneeni joskus nuorempana sarjan ylellä, jossa Jon-Jon näytteli ja silloin olen kiinnittänyt tähän näyttelijään huomiota, ehkä myös erikoisen nimen vuoksi. Sarjan nimeä en kylläkään muista millään, enkä sitä nyt mistään löytänytkään. Täytyy sanoa, että lavakarsimaa tällä herralla kyllä on. Ja ne odotukset kyllä ainakin minun osalta täytettiin. Meininki oli hyvä, oli ilo kuunnella taitavaa räppiä ja laulua niin englannin kuin suomenkin kielellä. Keikalla hymy oli korvissa asti ja teki ihan mieli jammaillakin musiikin tahtiin. Tykkäsin kovasti. Vitsit ne pojat on lahjakkaita. Näyttelijän tausta huokuu niin Roopesta kuin Jon-Jonistakin pitkälle. Ja olihan se Roope ihan söpöläinen jo silloin kun hän näytteli Kotikadussa. Saa nähdä tuleeko mentyä joskus uudestaankin katsomaan ja kuuntelamaan livenä. Vaikutuksen teki ainakin minuun.

Jälleen kuunneltiin väliaikamusiikkia ja sillä aikaa seurattiin näytelmää "Ahkerat miehet duunissa". Siinä samalla ehti vaihtaa myös kuulumisia ihanien yö-ihmisten kanssa ja nauraa maha kippurassa ja nauru raikuen. Hups. Toisaalta samalla ehdimme ihmettelemään känniääliöiden käytöstä. Toisille ihmisille ei vain sovi alkoholi. Ne saavat ainakin minun sappeni kiehumaan kovalla porinalla, kun tullaan viime metreillä siihen ja ollaan päätetty että eturivi makso mitä makso, pilataan siinä samalla kanssaolijoiden tunnelma. En ymmärrä.

Vaan onneksi lavalle saapui tutut ja turvalliset miehet ja hymy nousi huulille. Olli oli vallattomalla tuulella Kiteelläkin, tosin kiltillä tuulella myös, kun pari tyttöstä saivat käydä noutamassa paitamyynnistä itselleen hupparit. Osaa se olla kilttipilttikin. Nyt täytyy sanoa, että erityisen kovasti viihdytti katsella Jukia, joka tuntui olevan melkeinpä liekeissä. Biisit etenivät melkolailla tuttuja ratoja, festareilla kun oltiin. Huomasin siinä, että Laulu rakkaudelle on jäänyt minulta tänä kesänä kuulematta, nyt se asia korjaantui. Bonuksena kuultiin Se kerran kirpaisee -kipale, joka sai hetkeksi kyllä Daffyn pasmat täysin sekaisin, mutta sieltähän se Ollin sanojen mukaan lihasmuistista tulee, joten ei hätää. Jälleen saimme nautiskella Erakko -biisistä. Siinä on kyllä jotenkin todella hieno tunnelma ja ne sanat on upeat. 

Me ihmettelimme ennen keikkaa mitä ihmettä lavan edustalla puuhattiin ja siihen saimme vastauksen Tää kesä -biisin aikana. En tiedä mikä on tarkka nimitys niille vempeleille, mutta ne puhalsi ilmaa kovan äänen kera. Tai siltä se minusta näytti. No oli mitä oli, näytti vähän siltä että ainakin Ollille oli "unohdettu" niistä putkiloista kertoa. Hitusen surku tuli, kun toinen niitä niin kovin säikähti, mutta koska olen paha paha ihminen, luonnollisestikin olin kuolla nauruun. Totesin siinä päivän aikana itselleni, että huomattavasti paremmin saa otettua kameralla kuvia, jos muistaa laittaa muistikortin sinne takaisin sisään. Joten tällä kertaa laitan taas pari hassua kännykällä räpsittyä kuvaa. Voin kertoa, että hiukan harmitti kun muistikortin puuttumisen huomasin. No sattuuhan näitä. Se oli semmoinen Yön keikka numero 200, laskettuna siis siitä lähtien kun päässä on vinksahtanut ja Yön keikat on vieneet mukanaan.

Jatketaan tästä taas ensi viikolla. Nyt on pää niin jäässä väsymyksestä, että ajatus ei kulje. Tiedä sitten onko se koskaan kulkenutkaan. Jos näette minun ajatuksia ja kadoksissa olevaa ääntäni, niin voitteko ystävällisesti lähettää tänne Kouvolaan. Kaipailisin niitä jo takaisin. Kiitos.

Niin ne pari kuvaa voi käydä katsomassa täältä.