Tulenliekissä on aina kiva käydä!

23.7.2015 Tulenliekki, Leppävirta

Ensin kun oli aamupäivän muistellut neljän vuoden takaisia häitään, joutikin jo hyvin lähtemään tien päälle. Työkaveri kyytiin ja ei muuta kuin auton nokka kohti Leppävirtaa. Tulenliekki on yksi lemppari keikkapaikkojani ja onnekseni olenkin saanut monesti siellä käydä keikkoja katsomassa. Mikäli nyt oikein laskin niin tämä oli minun kuudes kertani Tulenliekissä. Se on kauniilla paikalla ja kauniissa tanssilavaympäristössä. Minulla liittyy tähän paikkaan paljon mahtavia keikkamuistoja, jotka on talletettu visusti muistojen arkkuun. Tässä paikassa on taikaa. Eikä se taika pettänyt kyllä tälläkään kertaa.

Kun saapuu paikalle turhankin hyvissä ajoin, meinaa keikan odotus olla aika ajoin puuduttavaa, onneksi seura oli kuitenkin hyvää. Joten odottelu ei niin kovin haitannut. Viimein ne kellon viisarit tikittelivät yhtätoista ja hiukan tämän jälkeen alkoi tuttu intro soimaan ja hymy nousi huulille, kun herrat lavalle astelivat. Ja jälleen ensimmäisenä ilmoille ne tutuksi käyneet Vie mut minne vaan ja Niin paljon me teihin luotettiin. Jälkimmäisessä kappaleessa on muuten aina oma jännitysmomenttinsa, kun ikinä ei ole varma millä sanoilla se kullakin keikalla esitetään.

Sitten alkoikin se helmikappaleiden ilta. En siis tarkoita etteikö edelliset olisi helmiä, mutta minulle helmiä ovat aina harvemmin kuullut kappaleet. Ja niitähän nyt sitten riitti. Onnen hohteessa sytyttää aina. Siinä biisissä on jotain hienoa, vaikkakin tarina on kovin surullinen ja rankka. Sen jälkeen tarjoiltiin äärettömän hieno herkku Kun kohdataan. Tämä biisi on minulle ainakin sellainen hyväntuulen kappale, joka saa hymyn huulille. Ennen Jukin lauluvuoroa tarjoiltiin kyllä illan alku-, pää-, ja jälkiruoka samassa paketissa. Uuden uutukainen kappale Erakko. Täytyy sanoa että ensikuulemalta tykkäsin kyllä. Taattua Jussi Hakulista ja kappaleen sanoitus upposi kyllä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Oli niin ihanaa laittaa silmät kiinni ja oikein keskittyä kuuntelemaan kappaletta ja antaa sen viedä mukanaan. Jukilta kuultiin Deadline ja Elämäni parhaat päivät. Tämän jälkeen hymy nousi ainakin korviin asti ja nauru kupli huulilla kun kuulin seuraavan kappaleen intron Rakkautta vain?. Siitä kun tämän on kuullut edellisen kerran on meinaan aikaa melko paljon. Kappale toki kirvoitti hymyn myös sen rakkaan Artistin huulille. Ei meinaan ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun olen toiminut kuiskaajana tässä biisissä Ollille. Vielä viimeisenä herkkuna tarjoiltiin encoressa Tää kesä.

Biisien puolesta ilta oli aivan huikea. En tiedä mikä Tulenliekissä on, mutta kuten sanoin siinä on kummaa taikaa, ainakin minulle. Samalla vietiin sen työkaverin Yö-neitsyys ja ilmeisesti kohtuullisesti miellytti, koska hän sanoi voivansa lähteä toisenkin kerran mukaan. Tai sitten minulle ei vain uskallettu sanoa totuutta. No ei vaan, minun kesäni kohokohtia, parhaita keikkoja, taikaa, naurua, tuttuja, kavereita, kohtaamisia, harvinaisuuksiin luettavia biisejä. Tykkäsin. Seuraava keikka on muuten minun 200. Yön keikka. Huh.


Ainiin ja pakkohan se on lähettää terveiset sinne Yön naama-aapisen ylläpitäjälle:
Kuulepas rakas yrmyjen kuningas, jos tekstissä on epätarkkuuksia tai muita vastaavia, olisi hirmuisen kiva, kun niitä voisi avata myös minulle, eikä vain kommentoida sellaisia olevan. Kritiikkiä otan mieluusti vastaan, mutta sen täytyy olla perusteltua. Pus!

Pari kuvaa löytyy taas klikkaamalla tästä.