torstai 9. heinäkuuta 2015

Lahden sateisissa öissä avajaiskeskiviikkona

8.7.2015 Lahden Yöt


Säätiedotuksia seuraillessa ei vaikuttanut järin hyvältä idealta lähteä Lahteen. Vesisadetta oli meinaan luvattu koko illaksi. Sepä mukavaa. Eihän tässä vielä oltukaan kastuttu laisinkaan ollenkaan. Vaan sellaista se Suomen kesä ja kesäjuhlat teettävät. Varustukset täytyy siis olla sen mukaiset kesäkinkereillä, jossa ollaan taivasalla. Joten muista aina kesäkinkereille lähtiessä varata tarpeeksi tavaraa mukaan! Tällä kertaa autoa parkkeeratessani muistin jopa tarkistaa mihin olen sen jättänyt. On meinaan kerran käynyt niin, että olen ollut aivan varma, että autoni on varastettu ja mieshän ehti sitten jo tulla hakemaan ja kun menimme samoja reittejä pitkin takaisin, se auto olikin siellä mihin olin sen jättänyt. Kyllä muuten pikkuisen verran nolotti. Sen jälkeen olen kyllä aina silloin tällöin saanut kotona kuulla muistutuksen, että mikäli hukkaan auton, hän ei tule hakemaan. Höh. Kummallisia nämä miehet.

Lahden Yöt polkaisi käyntiin Arttu Wiskari. Artun äänessä on kyllä kummaa taikaa, josta pidän erittäin paljon. Täytyy sanoa, että hiukan Artun puolesta harmitti, kun vettä sateli ja valtaosa yleisöstä pysytteli mielummin teltan suojissa. Vaan eipä kaikki antaneet sen sateen haitata. Arttua on kyllä aina kiva kuunnella livenä. Uusinta levyä en ole kuunnellut, eikä suurimpiin suosikkeihini kuulu Sirpa ja Kahvimaitoa -biisit. Artun biiseissä minuun vetoaa enemmän ne joissa on tarina. Täytyipä jopa kerran pyyhkiä silmäkulmaakin Artun keikan aikana. Enpä tiennyt että se kappale vaikuttaa minuun noin. Noiden kahden uusimman hitin lisäksi keikalla siis kuultiin myös muun muassa Tuntematon potilas, Mökkitie, Sorateiden sankari, Isäni kaltainen, Ikuisesti kahdestaan.

Toisena lavalle kiipesi Maija Vilkkumaa. Tuo comebackiä tekevä rokkileidi. Joskus jossain olen aiemminkin Maijan nähnyt livenä. Vaan kun nyt ei kykene ihmisparka lainkaan muistamaan että missä ja koska. Tämä viestittää kaiketi siitä, että edellisestä kerrasta on aika paljon aikaa. Yritin äsken etsiä vanhoista keikkakuvistakin, josko jostain löytyisi Maija, vaan en kyllä löytänyt. Maijan kunniaksi täytyy sanoa, että hän sai vesisateen unohtumaan. Ei haitannut vaikka vettä tuli paikoin melko kiitettävästi taivaalta. Meininki oli todella hyvä. Mielettömässä vedossa se nainen kyllä on. Ja toki kuultiinhan siellä ne Maijan kaikista isoimmat hitit: Satumaa-tango, Ei, Totuutta ja tehtävää ja keikka päättyi vesisateen rummutellessa biisiin Kesä. Huh mikä tunnelma oli! Ja se bändi! Maijalla on kyllä taustallaan loistava bändi, puhumattakaan puolisosta, joka soittaa bändissä kitaraa. Siinä kitaristissa on meinaan....ytyä! Tykkäsin.

Viimoisena vaan ei suinkaan vähäisimpänä lavalle nousi Yö. Jossain vaiheessa keikan aikana sade lakkasi ja vaatteet pääsivät jo hitusen kuivahtamaan. Sai riisua jopa sen sadeviitan. Harvinaista tämä, koska muistan myös jonkun kesän, kun jokaikisellä ulkokeikalla Yön aikana satoi vettä. Samaisena kesänä muun muassa Lahden öissä Popeda esiintyi ennen Yötä ja Popedan aikana paistoi aurinko täydeltä taivaalta, mutta kun Yö nousi lavalle, tuli vettä kuin.....saavista kaataen. Joten mukava poikkeus tämäkin. Tänä kesänä en ole vielä kastunut Yön keikalla kertaakaan. Muiden artistien aikana kyllä. Vauhdissaan olivat kyllä taas herrasmiehet lavalla ja lystiä näytti riittävän. Paitsi Ollilla niinä hetkinä kun hän tuskaili liukkaan lavan kanssa. Miten se niin osuvasti sanoikaan..."Lava on liukas kuin naisen......." Yöööks! :D Ja ymmärtäähän sen, ei varmasti ole mitään herkkua esiintyä liukkaalla lavalla. Vettä kun satoi myös sinne lavan puolelle. Mutta silloin kun Olli ei murehtinut lavasta sai kyllä taas nauraa ihan urakalla niille kaikille "tanssi"liikkeille. Eräs työkaveri sanoi minulle Kouvolan keikan jälkeen, että hän ihmetteli kun Olli liikkui niin paljon lavalla, että ei se aina ole ollut niin liikkuvainen. Olisipa tämä työkaveri ollut nyt näkemässä ne liikkeet. Ainoastaan twerkkaaminen jäi uupumaan. Voi mikä pettymys. Vaan eipä ollut Olli ainoa, joka näytti nauttivan lavalla olemisesta. Oli siellä taas takarivin veljeksillä sellainen meininki, ettei sitä taas ihan hymyilemättä voinut seurata. Näytti ainakin siltä, että koko orkesteri nautti taas suuresti lavalla ollessaan. Pari biisihelmeäkin löytyi: Pieni ihminen suuressa maailmassa, Sano että jäät, Haaksirikko ja Pettävällä jäällä bändiversiona. Minä tykkäsin kyllä taas kovasti ja viihdyin.

Lahti pääsi tällä kertaa yllättämään. Ihan aina ei keikkakokemukset ole olleet Lahdessa positiivisia. Nyt siihen sääntöön tehtiin poikkeus. Tupakkapaikalla pari ventovierasta ihmistä jutteli ihan mukavia. Ja muutenkin keikkakokemuksena Lahden Yöt oli pääosin positiivinen. Keikan jälkeen oli ihana vaihtaa kuiva huppari päälle ja ajella kotiin. Ainoa mikä hitusen harmitti oli se vesisade, kameraa kun ei uskaltanut kaivaa esille. Siksipä tästä illasta ei olekaan tarjolla muuta kuin tekstiversio ja pari kännykällä räpsittyä kuvaa. Vahvasti näyttää siltä, että loppuviikko menee enemmän musiikin parissa, joten pysykäähän kuulolla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti