11.7.2015 Happoradio ja Yö Tommolan suurlavalla, Mäntyharjulla, Kerma Mulligan's ravintolassa
Hyvin nukutun yön jälkeen saikin sitten taas iltasella valmistautua musiikillisiin elämyksiin. Auton nokka kohti Mäntyharjua ja Tommolan suurlavaa. Tällä kertaa autossa oli seurana yö-tuttu jo vuosien takaa, Saksasta asti, joten leppoisan kivasti matka sujui kaikenlaista höpötellessä. Ennen ensimmäistä bändiä oli jälleen kerran ihana vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia niiden ihanien yö-tyyppien kanssa, joihin törmäilee aina keikoilla.
Illan siis aloitti Happoradio. Keikan aikana oli hauska huomata, että vaikken tietoisesti kuuntelekaan bändin musiikkia, tunsin lähes kaikki kappaleet, joten melko paljonhan nuo radioissa soivat. Happoradion biiseistä oma ehdoton suosikkini on Puhu äänellä jonka kuulen. Joten olin tietystikin sulaa vahaa, kun sitä biisiä livenä pääsi pitkästä aikaa kuuntelemaan. Vuosi sitten Kainuussa tämä samainen kappale toi kyyneleet silmiin, on se upea kipale. Ja siis Happoradiolla on toki muitakin kivoja kappaleita ja melkoista hittitykitystähän se keikka oli: Hirsipuu, Tavikset, Ahmat tulevat, Pois kalliosta, Sinä ja hän, Ihmisenpyörä, Pelastaja... Yksi mihin Happoradion keikoilla väkisinkin kiinnittää huomiota on ne jäätävän hienot ja valtavan isot valotaulut. Aiemmin olen nähnyt ne ainoastaan kaukaa, mutta täytyy sanoa, että hienoilta ne näyttävät läheltäkin katsottuna.
Sittenpä sitä Happiksen jälkeen hetki odoteltiinkin ennen kuin Yöläiset ehtivät Jyväskylän Suomipop -festareilta paikalle. Hymy oli herkässä jo ennen keikan alkua, kun meitä viihdytti Ollin "Tuhat ja eri tapaa käyttää hyödyksi verhoissa oleva rako ja viihdyttää likkoja hassuilla kävelytyyleillä". Keikan alettua hiukan joutui myös nauramaan lavarakenteita. Keskellä lavaa meinaan menee melkoisen kokoiset tukipylväät. Se rakas artisti näytti ihan kuin olisi ollut "lenkkeilemässä" siinä lavalla. Ikäväkseni täytyy kyllä sanoa, että esimerkiksi Mikkoa en nähnyt koko keikan aikana lainkaan siitä tolpasta johtuen. Yön keikan helmi omasta näkövinkkelistäni oli kappale Enkelille. Se vaan on minulle niin kovin rakas kappale, että se saa minut aina herkistymään. Tällä kertaa pystyin sentään välttymään kyyneleiltä. Muuten ilta sujui kutakuinkin tuttuja ratoja. Pieni ihminen suuressa maailmassa on tietysti myös yksi omista suosikeistani livenä kuultuna. Sen lisäksi kuultiin Vie mut minne vaan, Niin paljon me teihin luotettiin, Jään sun viereen, Tia-Maria, Elämäni parhaat päivät, Yhden illan varietee, Tie sydämeeni, Pettävällä jäällä, Likaiset legendat 1, Ihmisen poika, Kiitos ja kunnia ja ROLV. Puuttuikohan joku vielä..hmm.. Melko lämpöinen paikka Tommolan suurlava on, välillä tuntui kuin minkäänlainen raikas ilma ei pääsisi lavan sisäpuolelle, joten lämmintä riitti. Hyvällä tuulella näyttivät jälleen Yöläiset olevan. Ollikin päätti encoren aluksi alkaa siivoamaan lavaa harjan kera. Voi hyvää päivää, pientä väsymystä havaittavissa. :D Yön keikka tarjoili taas paljon hyvää mieltä ja naurua ja ennen kaikkea hyvää musiikkia.
Yön keikan jälkeen auto ottikin pikaisen lähdön ja suuntasimme kohti Kouvolan keskustaa ja Mulligan'sia. Siellä oli meinaan esiintymässä ihanaakin ihanampi Miina kera bilebändi Kerman. Kuumat ja hikiset tunnelmat jatkuivat siis vielä, kun pääsi jammailemaan Kerman tahdeissa. Kerman koskettimista vastaa ehkä maailman toiseksi paras Olli. Tämän tyypin soitantaa on kyllä ihana seurailla, niin täysillä hän vetää ja se hymy. Kerman astellessa lavalle ihmettelin, että kukahan heillä mahtaa tällä kertaa bassoa soitella. Sellainen pitkätukkainen basisti siihen asteli ja täytyy sanoa, että vaikken yleensä pidä pitkätukkaisista miehistä, niin tämä kaveri ei ollut lainkaan paha katsella. Jossain vaiheessa Miina sitten esittelikin basistin ja kertoi tämän nimeksi Ilari Hämäläinen. Mietin miksi ihmeessä nimi kuulostaa tutulta ja jonkin verran tultulta hän myös näytti. Kotona sitten kooklailun jälkeen totesin että tämähän on ollut joskus TVOFissa ja UMKssa. Ilmankos siinä jotain tuttua olikin. Miina ja pojat saivat kyllä minut jälleen nauttimaan isosti musiikista ja keikasta. Hymy oli herkässä. Illalle tarjottiin kuitenkin paras kruunu, mitä voin kuvitella: Katujen kuningatar. Ei meinannut huokailusta tulla loppua. Tämä vaan sopii niin mainiosti Miinan laulettavaksi. Ja siitä on ikuisuus, kun olen sen viimeksi kuullut.Iltaan mahtui jälleen paljon hyvää musiikkia. Siihen mahtui myös paljon naurua, hyvää seuraa, ihanainen Miina, ihana Yö, ihanat Kerman "pojat", mahtavaa musiikkia ja mikä parasta livenä! Nukkumaan oli vaikea käydä kun hymy tuntui liimantuneen huulilleni ja mieli oli niin virkeässä tilassa. Etenkin kun tiesi että pian olisi aamu ja jälleen olisi tiedossa pientä matkantekoa ja musiikkia. Muutamasta kännykällä räpsitystä kuvasta voi käydä nauttimassa täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti