Grillimaisterin finaali Helsingissä

12.7.2015 Helsingin Narinkkatori

Todella mahtavan pitkien yöunien jälkeen olikin kiva herätä uuteen päivään. Siinä aamupalaa syödessä viestittelin rakkaan kälyni kanssa. Ja yhden äkin mieleeni jysähti, että tämän päivän tapahtumahan on päihteetön ja ikärajaton ja kyselinkin heti oliko kummilapsellamme jotain ohjelmaa päivälle. Jotenka pienen organisoinnin ja itsensä jotakuinkin ihmisen näköiseksi saattamisen jälkeen hainkin ensimmäisenä autoni kyytiin anoppini ja sitten "pienen", mutta sitäkin arvokkaamman mutkan kautta kohti Helsinkiä. Ja uskaltauduinpa ensimmäistä kertaa sompailemaan enemmän auton kanssa siellä keskustan tuntumassa. Torille saapuessamme siellä oli täysi tohina päällä. Parhaillaan oli esiintymässä Bubble ja sitä ennen oli jo nähty Hevisaurus ja ensimmäiset grillaukset.

Ensimmäisenä esiintyjänä minä näin Stigin. Joten tämän jälkeen ei voi enää sanoa, että olisi Stig-neitsyt. Siis livekeikan osalta. Muistelen nähneeni jonkun pätkän UMKsta, jossa Stig ensimmäisen kerran esiintyi. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Huikea hahmo sillä kyllä on. Stigin kappaleitakin tulee kuunneltua melko paljon, koska ne tuppaavat myös radioissa soimaan useasti. Joten ei siltä oikein välttyäkään voi. Valitettavasti Stig ei kuitenkaan lemppareihini kuulu. Ei tätä ennen, eikä tämän jälkeenkään.

Stigin jälkeen lavan otti haltuun Egotrippi. Vahva aloitus bändiltä, kun ensimmäisenä kappaleena kuultiin Älä koskaan ikinä. Myöskään Egotrippi ei kuulu bändeihin ja musiikkiin, jota varta vasten kuuntelisin. Livenä bändi svengasi kyllä hyvin ja sitä oli mukava katsella ja kuunnella. Hyvä ja letkeä keikkafiilis. Erityisen hienoa oli kuulla kappale Mestaripiirros, jossa on järjettömän hieno ja kaunis teksti. Tokihan Egotrippi vetäisi myös tuoreimmalta levyltään tuoreimman hittinsä; Uusi aamu. Tykkäsin.

Sitten seurailtiinkin grillauksia taas hetken aikaa. Viimeinen grillauskierros finaalissa oli äärimmäisen tiukka ja tuomarit ylistivät annoksia. Arvostelussa ja pisteytyksessäkin meni oma aikansa ja yleisö odotteli melko kärsimättömänä lavalle JVGtä. Ja saapuihan se kaksikkokin vihdoin ja viimein lauteille. Tätä kaksikkoa on kyllä hauska seurailla lavalla. Heillä on hyvä meininki ja ehdottomasti hauskaa lavalla. Oman kruununsa keikkaan toi toki myös Pete Parkkosen vierailu. Kyseinen herrahan on vieraillut parissakin JVGn biisissä mukana. Ja nyt oli ilo päästä kuulemaan myös Peteä livenä JVGn kanssa. Jostain syystä näytti siltä, että vierailu tuli hiukan yllätyksenä kaksikolle. Vaan eikös ne yllärit olekin parhaita. Jälleen jammailtiin JVGn hittien tahdissa ja minuun kyllä upposi tämä letkeä ja hyväntuulinen jammailu.

Seuraavana vuorossa olikin grillimaisterin julistaminen, joka samalla siis kruunattiin grillauksen Suomen mestariksi. Tässä kohtaa täytyy sanoa pieniä moitteita järjestävälle taholle. Esiintymisajat olivat todella pahasti pielessä. Ja tämä ongelma oli kuulemma jo ensimmäisestä grillauksesta lähtien. Toki ymmärrän että tapahtuman pääasiana oli se grillaaminen. Mutta olisiko aikatauluja voinut yrittää nipistää jostain muualta kuin livemusiikista ja esiintyjien aikatauluista? Noh mene ja tiedä. Tämä oli nyt tällainen tapahtuma. Päivän kruunasi kuitenkin viimeinen esiintyjä.

Yö aloitti keikan mahtipontisesti ilotulitteiden ja tulen kera. Tämä ylitti uutiskynnyksen ja pääsi ihan iltapäivälehden nettisivuillekin. Näyttihän se siihen eteen vähän hurjalta. Etenkin kun grillauksen SM-tittelin ratkettua samanmoisia ilotulitteita sammutettiin jauheen kanssa, ei ihan tainnut mennä putkeen. Liekö tuon ensimmäisen jysähdyksen seurausta, mutta en ole ikinä aiemmin nähnyt vastaavaa Ollia lavalla, kuin mitä nyt. Hiukan säikkynä meinaan se rakas Artisti oli, voi pientä. Ne Ollin reaktiot saivatkin kyllä sitten minut ainakin nauramaan ihan hulluna. Anteeksi. Todella hyväntuulinen keikka. Herrat viihtyivät lavalla äärettömän hyvin. En toki katsonut kellosta aikaa, mutta todella lyhyen keikan Yö veti. Jopa festarikeikkaa lyhyemmän ja se kyllä hiukan harmitti. Siinä eturivissä oli kanssani keikasta nautiskelemasta siis myös tuo rakas kummilikka. Tämä näppärä 6v. räpsi kuvia pokkarikamerallaan koko keikan ajan. Hyvä kun nenänpää aidan yli yletti, mutta se ei paljon menoa haitannut. Hiukan nauratti, mistä lie se kummilikka tuon keikkakuvien ottamisen hoksannut. En yhtään ymmärrä. Ollin äänestä kyllä kuului rankka viikko, viides keikka samalle viikolle ja edellisenä päivänä kaksi keikkaa. Ei mikään ihme, ettei ääni meinannut enää kestää. Joten ehkä toisaalta oli ihan hyvä ettei keikka kestänyt pidempään. Minulle jäi keikasta äärettömän hyvä fiilis. Erityisesti olen kiinnittänyt kesällä huomiota siihen, miten hyvällä tuulella se rakas Artisti on ollut. Se saa minut aina hyvälle tuulelle, kun näkee hymyilevän Ollin. 

Kotimatkalla pysähdyimme syömään ja kun ihmettelin miksei kummityttöä vielä väsytä, kun hän hyppi ja pomppi ja nauraa käkätti, niin vastauksena oli keikka. Tämä oli minulle yksi päivän parhaita juttuja. Kannatti tehdä se ylimääräinen koukkaus matkalla ja hakea se pieni prinsessa mukaan. Se on ihana otus, sydän sulaa. Kotiin tultua kelailin mennyttä viikkoa ja mietin että on tämä vaan mahtavaa. Olen nähnyt viikon aikana 13 bändiä, mikäli oikein laskin. Pioneerifestareilta en laskenut mukaan kuin Apulannan ja Sliipparit, joita kävin kuuntelemassa vähän lähempääkin. Ja Yön siis laskin ainoastaan kerran, vaikka kolmeen kertaa heidät näinkin. Tällaisen viikon jälkeen voin sanoa, että Suomi on täynnä upeita muusikkoja, jotka antavat livenä kaikkensa, ottavat yleisönsä, viihdyttävät. Musiikki todella on parasta livenä. Nyt on hyvä hellittää vähän tahtia ja antaa ainakin Yöläisille ihan pieni tauko minusta. Pakko on muuten lähettää terkkuja Yön roudari-osastolle, josta on tänä kesänä löytynyt yksi hymyilevä herrasmies, toivotaan ettei hän koskaan opi muun roudausosaston tavoille, eli perusilmeenä on ainoastaan yksi: Yrmy. Vitsi vitsi, Ollia lainatakseni: "Tää nyt oli tämmönen heitto.". Ihania ne Yön loputkin roudausosastoon kuuluvat ovat ja hienoa työtä tekevät. Ilman niitä oltaisiin kyllä pulassa. Mutta siis huikea viikko takana, ei voi muuta sanoa. Hyviä bändejä, ihania ihmisiä, hymyjä, naurua, muutama kyynel, pyro-tekniikkaa, mahtavaa musiikkia.....

Niin ja niitä kuvia tapahtumasta löytyy täältä.