Komediateatterilla triotunnelmointia

12.8.2015 Olli Lindholm trio, Komediateatteri, Tampere

Monilla on lomat jo loppuneet ja pienet ja isommatkin koululaiset ovat aloittaneet taivalluksensa koulumaailmassa. Muistakaa varoa niitä pieniä tyyppejä siellä tien varsilla. Ja muistakaa kysyä niiltä isommilta koululaisilta kuulumisia koulusta. Ja muistutelkaa ennen kaikkea niin niitä pieniä kuin isojakin koululaisia, että ketään ei saa kiusata, ei koulussa, ei kotona, ei somessa, ei missään! Nih! Ja käykää katsomassa koulurauha musiikkivideo STOP koulukiusaamiselle, joka on Kouvolassa tehty.

Keskiviikkona tie vei töiden jälkeen Tampereelle. Äiti lähti kyytiseuralaiseksi, kun sille synttärilahjaksi tarjosi äiti-tytär laatuaikaa ja hyvää musiikkia. Hiukan meinasi taas väsy painaa silmiä, mutta se ei menoa haitannut. Näitä trio keikkoja kun ei järin usein ole tarjolla ja nyt oli oiva tilaisuus paikanpäälle mennä, niin olihan se mentävä.


Trio-keikat saavat kylmät väreet hiipimään pitkin selkäpiitä. Tällä kertaa kyynelkanavat pysyttelivät kiinni, mutta hitusen joutui nieleskelemään. Ja siis se mikä trio-keikoissa on parasta, on ne biisit. Ne ovat niitä biisejä jotka tosiaan saavat ne kyynelkanavat kutisemaan ja kylmät väreet kulkemaan pitkin kroppaa. Trio-ilta koostui kahdesta puoliajasta, enkä kyllä muista koska 2x 45 minuuttia olisi mennyt niin nopeasti. Konsertissa kuultiin: Ihmisen poika, Pilvenpiirtäjät, Vie mut minne vaan, Vieraskirja, Kuin sävel oisi hän, Vastatuuleen, En rakasta sua enää, Hän tanssi kanssa enkeleiden,  Likaiset legendat 1, ROLV, Yötä vastaanottamaan, Enkelille, Yksinäiset, Rakkauden vahvistama, Kiitos ja kunnia, Mustat päivät jäädä saa, Pettävällä jäällä, Maailma on kaunis. Varmasti jonkun unohdinkin. Mutta niin paljon tuli hyviä kappaleita. Erityisinä suosikkeina tietystikin Enkelille ja tällainen hitaampi versio Kiitos ja kunnia -kappaleesta. Oikeastaan kaikki ne niin sanotut normikeikkabiisit miellyttivät myös, koska versiot olivat hiukan erilaisia, kuin mitä niistä normaalisti kuulee. Samoin kuin harvinaisuuksia on aina mahtavaa kuunnella. Pelkästään hyviä biisejä. Minulle kyllä kelpaa.

Triokeikoissa on kyllä ihanaa, kun pääsee nauttimaan Mikon ja Jaskan soitannasta ihan erilailla ja todella kuulee heidän soittonsa. Monta kertaa sai laittaa silmät kiinni ja nauttia musiikista. Nämä ovat tunnelmaltaan jotenkin niin ihania. Minä kyllä tykkään. Ja paljon tykkäänkin. Eikä siltä naurultakaan voinut ihan kokonaan välttyä, eikä se kai ole tarkoituskaan. Stand up -koomikko Lindholm pisteli parastaan ja heitteli hatusta biisejä, jotka kaikki olivat Mikolla ja Jaskalla ihan tuoreessa muistissa, etenkin Jaskalla. :) Jaskan taustalaulut muuten kuuluivat myös ihanan hyvin. On silläkin kyllä vaan niin hieno ääni.

Luonnollisesti trio-keikkaan kuului myös niitä rakkaita ihmisiä, jotka Yö on tielleni heittänyt. He ovat myös tämän homman suola ja sokeri. Kaiken kaikkiaan huikea ilta. Huikean hienoja biisejä, huikean hienoa tulkintaa, huikean hienoa soitantaa, huikean hienoa laulantaa, huikean hieno tunnelma. Tykkään. Tykkää sinäkin ja mene ihmeessä kuuntelemaan trio-keikkaa, jos siihen mahdollisuus tulee. Kuvia en tällä kertaa tarjoile erikseen, nyt on ihan vain tarjolla raapustus kera parin kuvan.