keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Lindholmin Olli on tänään 25+25!

Sen kunniaksi, että Olli viettää tänään juhlapäivää päätin kirjoittaa tekstin, jossa yritän avata hitusen enemmän ovia. Katsotaan mitä tästä tulee. Tämän tekstin tarkoitus on siis suoda kunniaa miehen ikään tulleelle artistille, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Yön musiikista olen siis pitänyt kovasti Parhaat tai Legenda -kokoelmasta lähtien. Legendaa etenkin kuuntelin jossain vaiheessa todella paljon. Särkynyt enkeli on kappale, jota olen teinivuosina huudattanu kovaa ja itkenyt sydänsurujani sen tahdissa, toisaalta se biisi on tuonut myös voimaa. Mutta asiaan. 

Se, mistä tämä oma Yö-hullutus lähti liikkeelle tapahtui melkein tasan seitsemän vuotta sitten. 16.3.2007 oli Yön keikka Pieksämäellä hotelli Savonsolmussa. Ensimmäistä kertaa olimme mieheni kanssa raivanneet tiemme eturiviin. Ja se oli menoa. Olli kysyi minulta, josko haluaisin spiikata seuraavan biisin ja sekös sai minut paniikkiin. En halunnut. Olisin muuten saanut muistaakseni spiikata Vie mut minne vaan kappaleen. Samaisella keikalla Olli esitteli minulle jonkun hienon kättelytyylin. Siitä se alkoi. Tuli tarve päästä uudemmankin kerran katsomaan ja kuuntelemaan. Seuraavalla keikalla Olli mollasi minun kielikoruni ja jostain syystä se ei tuntunut kamalan kivalta. Siitä seuraava keikka, niin tarjoutui tilanne päästä spiikkaamaan biisi, koska olin vaihtanut ruman kielikoruni toiseen (vähemmän rumaan) ja minähän spiikkasin, biisi oli muuten Särkynyt enkeli. Tässä vaiheessa olin siis jo hyvin aktiivinen kirjoittelemaan Yön vieraskirjaan.

Jotenkin Olli "otti omakseen" ja jatkoi hassujen juttujen tekemistä jokaisella keikalla. Ja täytyy sanoa, että kivaltahan se tuntui, kun jokaisella keikalla tuli joku oma speciaali juttu. Meillä on kaiketi ollut Ollin kanssa jonkun sortin yhteys ensimmäisestä eturivi-keikasta lähtien (Olli ei muuten varmaan myöntäisi mitään yhteyttä olemassa olevaksi). Se kummallinen yhteys pitää sisällään paljon hyviä muistoja keikoilta. Niille muistoille voi nauraa tänä päivänäkin ja todennäköisesti vielä monien vuosien päästäkin. Niin paljon on kaikkia sattumuksia käynyt.

Ensimmäisessä Yön konsertissa, jossa olin, sattui myös jotain. Ennen keikkaa törmäsin vessaa etsiessäni rakkaaseen artistiin pyyhkeeseen kietoutuneena. Sanottakoon tästä sen verran, että minä en ollut eksynyt (vaikka tiedättekin kaiketi suuntavaistoni), vaan se oli joku muu. Tämäkin episodi oli Ollin pakko päästä kertomaan koko konserttiyleisölle. Siinä vaiheessa toivoin maahan reikää, johon voisin vajota.
 
Kerran olen viettänyt mitä ikimuistoisimman syntymäpäivän, saadessani keikalla omistettuna kappaleen, kappale oli muuten Popedan Yö. Milloin on väännetty kielikorusta Ollin kanssa ja sen jälkeen varmaan monista muistakin asioista. Näiden Yön mukana kuljetun seitsemän vuoden aikana on tullut koettua melkoisia tunteiden vuoristoratoja. Kotona on tuskailtu sitä lokaa, joka Ollin niskaan satoi Idols-tuomaroinnin jälkeen. Se loka tuntui itsestäänkin pahalta, kun sitä Yön vieraskirjasta muun muassa seuraili. Vieläkin muistan miten Kiitos ja kunnia -risteilyllä Suvin ja Ollin Särkyvää sai herkistymään. Keikoilla ja konserteissa nauru on raikanut, kun Olli on parhaita puoliaan esitellyt. Olli teki myös minun ja mieheni häistä täydelliset, sen pisteen sinne i:n päälle, tulemalla laulamaan meille kirkkoon Pettävällä jäällä.

Olli saa minun suuni menemään suppuun ja suusta tulemaan omituisia asioita. Se johtunee siitä, että Olli on minulle suurin idoli ikinä. Sen vuoksi tämä tekstikin on pakko kirjoittaa, koska ikinä en saisi muotoiltua asioita suustani ulos. Ollin mielialalla on omaan keikkakokemukseeni suuri vaikutus. Paljosta olen tuolle miehelle kiitollinen. Olen saanut osakseni lähes aina hyvää ja hauskaa kohtelua. Joskus jotkut jutut ovat saattaneet mennä yli. Mutta lähinnä mielessä on hyviä ja positiivisia muistoja, joita jaksan muistella vielä pitkään.

Tänään Olli juhlii merkkipäivää esiintymällä Vanhuus rokkaa -konsertissa Helsingissä. Sinne siis on tarkoitus suunnata. Hieno päivä on tulossa. Toivotaan, että Olli muistaa että ikä on vain numeroita, eikä ala suotta kriiseilemään, se nyt olisi tyhmää. Ollin sisällä oleva pikkupoika nostaa melko usein päätään ja uskon sen tekevän jatkossakin niin huolimatta siitä, että taulussa on yksi numero lisää.

Tämän teksti tulee suoraan sydämestä ja syvästä kunnioituksesta Ollia kohtaan. Mies tekee työtään raudankovalla ammattilaisen otteellaan vuodesta toiseen. Vuodesta toiseen Olli antaa meille faneille kaikkensa lavalla ollessaan. Ikä tuo vaan lisää karismaa. Onnea Olli ja kiitos siitä että olet juuri Sinä, juuri tuollainen rakastettavan ärsyttävä persoona. On suuri ilo ja kunnia kulkea Yön mukana, toivottavasti vielä monen monituista vuotta. Yön Olli ja ihan vaan Olli ovat molemmat kunnioituksensa ansainneet. ONNEA OLLI 50v.!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti