Pitkästä aikaa vieraissa

22.3.2014 Hämeenlinnan Sirkuksessa Cheekin lumoissa

Viime viikolla puntaroimme ystäväni kanssa, että mihin suuntaisimme lauantaina. Vaihtoehtoina oli Yö Laukaalla ja Cheek Hämeenlinnassa. Tällä kertaa Cheek vei voiton. Sirkus kun kuitenkin on tuttu paikka ja jotenkin minua ei houkuttele lähteä konserttisaleihin Cheekiä katsomaan. Jotenkin on sellainen tunne, että siellä tuntisi olonsa vanhaksi. Vaikkakin Cheek on aikalailla koko kansan suosikki, eli fanien ikäjakauma on melko laaja.

Eipä kovin vikaan mennyt tuo arvio kyllä tuolla Sirkuksessakaan. Kun siinä katseli ennen keikkaa ympärilleen huomasi selkeästi kuuluvansa eturivin tuntumassa vanhempaan ikäjakaumaan. Sirkus on siinä mielessä hieno keikkapaikka, että se on jaettu kahteen kerrokseen, jolloin kaikki eivät ahtaudu lavan edustalle. Eli vaikka ovella myytiin eioota, ei missään vaiheessa edessä alkanut ahdistaa. Tosin selkeästi myös huomasi sen, että monet olivat meidän laillamme tulleet nauttimaan musiikista ihan selvinpäin, koska heti ovien avauduttua oli eturivi ja sen läheisyys täynnä. Eikä niiltä paikoilta kyllä juuri liikuttu.

Siinä sitten Instagramia lukiessa sai huomata, että soittoaika on tasan puolilta öin. Taisi pojilla olla biljardimatsit kesken, kun aloitusaika hiukan venyi. Vaan hyväähän kannattaa odottaa. Eikös se niin mene? Kirkuna oli päätä huimaava, kun herrat viimein lavalle astelivat. Dj Luoma aloitteli ensin  levyjä pyörittämällä ja sitten saatiin lavalle Cheek ja TS. Tunnelma nousi kattoon kun Cheek laulatti yleisöllä Kuka muu muka -kappaletta heti kärkeen. Melkoisen hienoa yhteislaulua kuultiinkin.

Herrojen kanssa lavalle nousi parin biisin ajaksi myös naiskauneutta. Diandra oli mukana kappaleissa Fiiliksissä ja Syypää sun hymyyn. Mahtavan äänen tuo nuori laulajatar kyllä omaa. Keikalla kuultiinkin pääasiassa hittejä hittien perään ja niitähän Cheekillä riittää: Jossu, Liekeissä, Jippikayjei ja tietenkin Vain elämää -sarjasta tutut Tinakenkätyttö ja Levoton tuhkimo. Eikä tietenkään unohdeta Kyyneleet kappaletta, joka kuuluu myös niihin yhteislaulu-kappaleisiin.

Tämä oli siis taas jossain mittakaavassa ensimmäinen Cheekin keikka minulle. Ne kolme keikkaa, jotka olen aiemmin nähnyt ovat olleet festarikeikkoja. Tällä kertaa oli kuitenkin kyseessä vain Cheekin keikka ja yökerhossa. Täytyy sanoa että kyllä tämäkin vetoaa, kun on kosketusetäisyydellä. Se valtava energia mikä välittyy ennen kaikkea Cheekistä, mutta myös TS:stä on täysin käsittämätön. Se saa hymyn huulille ja se täyttää ainakin minut hyvällä ololla. Lämmin ja hyvä energia virtaa suonissa keikan ajan ja vielä sen loputtua. Livemusalla on kummallinen vaikutus.

Jostain syystä Vihaajat vihaa -kappale tuntuu omalta. Cheek sanoikin, että pitää keskittyä siihen hyvään energiaan ja positiivisiin fiiliksiin, joka kyllä aikalailla tuolta omasta ajatusmaailmasta löytyy. Valitettavasti elämässä on tullut törmättyä monesti ihmisiin, joiden ajatusmaailma keskittyy negatiiviseen ja siihen mitä huonoa he toisista ihmisistä löytävät. Eipä tuo kateuskaan ole ihan vieras asia, joskin sitä suuresti ihmetten. Keskitytään hyviin juttuihin elämässä, eikä välitetä siitä mitä muut ajattelevat. Tämä siis on minulle tärkeä kappale.  Samoin kuin Anna mä meen. Siinä biisissä on ja jotain, joka on sytyttänyt ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien.

Cheekin keikka aiheutti jälleen sen, mitä lähdin hakemaankin. Hyvää oloa, hyvää mieltä, positiivista energiaa. Alkumatka kotia kohti rakkaan ystävän kanssa oli melko hiljainen. Omasta suustani ei tullut muuta kuin huokauksia. Syviä sellaisia. Cheekin vetovoimaa on vaikea selittää, eikä sitä pysty edes ymmärtämään, mutta kyllä joutuu toisenkin kerran lähtemään. Minä jatkan täällä huokailua.