torstai 4. heinäkuuta 2013

Tammerkosken sillalla laulu raikasi, ilman Mikko Alataloakin

3.7.2013 Tampere, Tammerkosken sillalla


Alkuviikosta kun oli ollut kotona reipas, olin omasta mielestäni ansainnut reissun Tampereelle, lempikaupunkiini. Nyt piti yhdistää huvi ja hyöty. Ensimmäisenä piti nimittäin suunnata mekko-ostoksille. Erään hyvän ystäväni häät kolkuttelevat kohta ovella, eikä minun kaapistani löydy mitään sopivaa. Parin kesän takaa mieleeni jäi eräs liike, josta ostimme kaasolleni puvun. Sinne siis suuntasin tälläkin kertaa. Eikä se liike ja sen palvelu tuottanut pettymystä. Löysin itselleni juuri oikean värisen ja kauniin mekon. Siihen menikin yllättävän vähän aikaa, vaan mitäs sitten? Oli koko päivä aikaa. Keskustaan ja kauppoihin kiertelemään. Löytyihän sieltä jotain ostettavaakin, mukaan tarttui sitä sun tätä. Roskaruokapäivä, nautiskelin hyvällä omalla tunnolla terveellisistä ruuista Tampereella. Nautiskelin myös eräällä terassilla, joskin ihan vain kahvilla. Tuli käveltyä Tampereen keskustan katuja ristiin rastiin.

Onneksi vihdoin kello oli niin paljon, että sai mennä keskustorin portin taakse seisomaan. Oli hiukan orpo olo, kun olin yksin liikenteessä. Vaan onneksi ihanat paitamyyntileidit pitivät seuraa minulle, eivätkä hätistelleet pois kojultaan. Saapuihan paikalle eräs yö-tuttu, kaveri? Melko "uusi" tuttavuus, vaikka pitkään olemmekin samoilla kulmilla liikkuneet ja moikkailleet, vasta nyt olen enemmän alkanut tehdä tuttavuutta. Minä lämpenen nykyään niin kovin huonosti uusille ihmisille, liian monesti kun on saanut selkään, kasvattaa tietynlaisen muurin ympärilleen.

 
Aika kului siivillä ja oli illan ensimmäisen esiintyjän aika. Lavalle asteli ihana Anna Puu. Kerran aiemmin olen kuullut livenä. Täytyy sanoa, että vallan vangitseva esiintyjä. Anna hehkuu positiivista energiaa, erittäin luonnollista sellaista. Annaa katsellessa ja kuunnellessa tulee hyvälle tuulelle ja hymyilee ihan huomaamattaan. Anna näyttää siltä, kuin hän olisi syntynyt lavalle, niin hyvin esiintymisestä nauttiminen välittyy myös katsojalle. Valloittava lavasäteily.
 
Sittenhän sitä jo odoteltiinkin lavalle saapuvaksi energisiä miehiä. Saapuivathan ne. Hymy kiiri taas korviin asti. Unohtui sormessa oleva kipeä rakko, jalkoja painavat kengät, kipeä selkä, kaikki muu ja jäi vain Yön musiikki ja keikka ja äärettömän hyvällä tuulella oleva bändi. Yö on ehdottomasti parhaimmillaan Tampereella. Tai siis näistä kaupungeista, joissa minä olen ollut bändiä katsomassa. Ja kuultiinhan sitä melkoinen biisisettikin. Hän tanssi kanssa enkeleiden, Rakkauden vahvistama. Todellisen helmen illalle tarjoili Olli kutsumalla lavalle yleisön joukosta Frogleyn. Ihan mahtavaa. Frogley otti yleisönsä ja lauloi kuinkas muutenkaan kuin Katujen kuningattaren. Kuten jo sanoin, herrat olivat äärettömän hyvällä tuulella ja se välittyi yleisöön asti hyvin.

Hiukan jäi harmittamaan, kun jäi moikkaamatta muutamat ihanaiset yö-ihmiset. Mutta kun hengailee koko illan eturivissä, ei juuri muuta ehdi näkemään. Sukulaisvierailutkin jäivät tällä kertaa tekemättä, mutta tämä oli tällainen pikavisiitti Tampereelle. Yöllä kotiin ajellessa hymy oli huulilla ja väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Vaikka ystävistäni ja heidän seurastaan nautinkin aina, tällä kertaa kotimatkalla nautin yksin ajelemisesta. Matka jatkuu......

2 kommenttia:

  1. Mitäs biisejä Juki lauloi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinhän bittiavaruuteen minun edellinen vastaus katosi? Yritin siis vastata tähän kyllä jo aiemmin, että Juki lauloi ne perinteiset kesäkinkeribiisit, eli Deadlinen ja Oikeen enkelin. :)

      Poista